Pääskynen ei sano päivääkään

2011-09-19T10:02:00.003+03:00

Yhteistyö on voimaa, mutta kestääkö kehitys?

Miksi tehdään yhteisiä visioita, miksi sorvataan kokoavia strategioita?
Muurahaiset eivät tee niin. Ihmiset tekevät. Muurahaiset eivät osaa puhua.
Ihmiset osaavat. Muurahaiset rakentavat suuria pesiä vaistonvaraisesti.
Ihmiset tiedostavat, harkitsevat, puhuvat siitä päästyäänkin, mutta suuria pesiä ei tule. Ainakaan sellaisia, jotka kestävät. Kehityksen.

Miksi?

Moniko sadasta yhteistyöhankkeesta johtaa tuloksiin?

Rajaan tarkastelun ulkopuolelle pihatalkoot, ojankaivuun ja muutamat muut todellista rehellistä ponnistelua vaativat yhteistyömuodot. Keskitän huomion yhteistyöhön, jolla on tarkoitus päästä merkittäviin parannuksiin ja uudistuksiin.

Mikä vauhdittaa yhteistyötä niin, että sanoista ryhdytään tekoihin?

Sadasta 40 tapausta toimii niin, että vahvat intressit ja motiivit innostavat osallistumaan. Loput 60 tapausta ovat yksinäisyyden karkottamista ja sosiaalista yhdessäoloa.

Mitä tapahtuu, kun intressit ja motiivit laukaisevat yhteistoiminnan liikkeelle?

Vahva osapuoli sanelee yhteistyön kohteen 30 tapauksessa. Kymmenessä tapauksessa saadaan aikaan vastaavasti näennäinen yksimielisyys epämääräisestä kohteesta.
Loput tarinasta voi jokainen selvittää kuvan perusteella.

Vahva osapuoli haluaa valtaa ja turvallisuutta. Siksi käytetään vanhoja hyväksi havaittuja ratkaisukeinoja 25 tapauksessa. Viidessä tapauksessa syntyy yllättäen tuore, toimiva ratkaisu.
Nyt kiinnostaa, mitä näille viidelle yhteistyötilanteelle tapahtuu.
Kolmessa tapauksessa yhteistyö lamautuu, kun turhaudutaan ratkaisuun, joka ei kuitenkaan sovellu omiin käytäntöihin. Kahdessa tapauksessa ratkaisu soveltuu käytäntöön.
Jäljellä on siis kaksi tapausta, joista voisi olla tuloksena merkittävä parannus tai uudistus.
Ensimmäisessä tapauksessa ratkaisu hylätään, koska tuloksia ei tule riittävän nopeasti, kvartaalin sisällä. Yhteistyö hyytyy pettymykseen.
Toisessa tapauksessa ei osata tehokkaan valmistelun ja päätöksenteon työkaluja. Ihmiset eivät sisäistä ratkaisua ja alkavat samalla epäillä koko yhteistyötä.

Kahdeksan tapaa päätyä umpikujaan

Voidaan tunnistaa kahdeksan tapaa epäonnistua. Vahvat ja elinkelpoiset yhteistyökuviot tapahtuvat esittämämme kuvan ulkopuolella. Kuvasta löytyvät seuraavat kahdeksan onnetonta loppua:

Kun mitään tärkeää ei saada aikaan, yhteistyöhön petytään

Kun ratkaisu ei toimi käytännössä, yhteistyökin lamaantuu

Kun vaikutukset eivät tule riittävän nopeasti, yhteistyö hyytyy pettymykseen

Kun työkaluja ei osata käyttää eikä ratkaisua sisäistää, aletaan epäillä koko yhteistyötä

Kun joku toinen on löytänyt ratkaisun emmekä me sitä hoksanneet, ratkaisua on vastustettava tai ainakin sille on hymähdettävä pilkallisesti, samalla lopahtaa yhteistyö

Epämääräinen kohde johtaa haapuiluun: tarkoituksesta syntyy kiistaa, se lamauttaa yhteistyön. Esitetty ratkaisu hylätään, on turvallisempaa jatkaa entiseen malliin.

Kun yhdessäolomotiivilla ja yksinäisyyden karkotuksella alkanut yhteistyö käynnistyy ja tulokset puuttuvat, yhteistyöstäkin luovutaan vähin äänin.

Yhteistyö sammuu siihen, ettei sopivia työkaluja osata käyttää, puuduttavat kokoukset seuraavat toisiaan ilman että valmista tulee.

Toivotan menestystä heuristisen tehtävän ratkaisussa: millaisen algoritmin avulla yhteistyöstä oikeasti syntyisi tulosta. Tässä esitetty kuva ei meitä auta.

2011-09-08T09:32:00.000+03:00

Sanomattakin selvää
Miksi vanhuksia ei hoideta hyvin? Miksi kouluissa ei tunneta oppimisen iloa? Miksi hyvinvointipalvelujen romahdus näyttää väistämättömältä?
Toimittajamme Miksi-kysymykset jouduttivat hänen askeleensa dosentti Risakitan tykö, pieneen viihtyisään neuvottelusoppeen. Kerromme päällimmäiset pitkästä, polveilevasta keskustelusta, jollaiseen dosentti Risakita heittäytyy mielihalusta.
- Dosentti Risakita, mitä mieltä olette esittämistäni Miksi-kysymyksistä?
- Ne ovat hataria ja epäluotettavia yleistyksiä. Silti niillä on tärkeä merkitys. Ne paljastavat, että normaalin apeutesi lisäksi pohdit hyvinvointiyhteiskunnan kriisiä, eikö totta?
- Te sen osasitte muotoilla, heiveröisen ajatukseni, kyllä! Täsmällisesti haluan kysyä, pitäisikö rahoituskriisissä tehdä jotakin voimavaroille, karsia tyydytettäviä tarpeita vai supistaa palveluja?
- Muistatte varmaan, että tutustuin Tomanian tasavaltaan (ks. http://paaskyset.blogspot.com/2010/11/tomanian-instituutiot.html). Toin sieltä ryöpsähdyksen mikrouunituoreita, rapeita ideoita.
- Niin toitte, muistan oikein hyvin. Dosentti Risakita, miksi nostatte Tomanian tasavallan jälleen esiin?
- Siksi, että siellä käsitetään viesti: "Elämme parhaillaan parhaassa mahdollisessa maailmassa".
- Tuota?
- Niin, täällä meillä on vain kehikko Voimavarat, Tarpeet ja Palvelut, kun puhutaan hyvinvointiyhteiskunnan kriisistä. Tomanian tasavallassa kokonaiskuva on kompleksinen, dialoginen ja dialektinen.
- Putosin kärryiltä.
- Tietenkin, ja olen pahoillani, että joudun ottamaan puheeksi asian kolmella sivistyssanalla. Avaan ne, jos sopii?
- Sopii, muuten väitteesi ei sovi ymmärrykseeni.
- Siis aitaukseen, jossa hallitset mielestäsi asioita.
- Siihen.
- No, kerron ensin kompleksisesta. Voimavarojen takaa löytyy intressiryhmiä ja ihmisiä, joilla on omat tavoitteensa. Tarpeiden takaa löytyvät ihmiset, asiakkaat, potilaat. Heillä on omat huolensa ja odotuksensa. Palvelujen takaa löytyy esimiehiä ja työntekijöitä, jotka koettavat tehdä parhaansa toteuttaessaan palveluja. Nyt järjestelmä on saanut kasvot, mutta tullut samalla kompleksiseksi: ennakoitavuus on heikentynyt, ohjailtavuus ohentunut. Tomaniassa tajutaan, että hyvinvointiyhteiskunta on kilpailevien odotusten ja intressien areena, jolla on oltava pelisäännöt. Vahvempi ei saa voittaa. Köyhempi ei saa köyhtyä lisää. Röyhkeämpi ei saa enempää kuin muut. Kompleksisuuden kanssa voi elää, jos joko - tai - ehdotuksista siirrytään keskusteluun intresseistä ja niiden yhteentoimivuudesta. Tämä keskustelu vaatii dialogisuutta.
- Nyt ymmärrän kompleksisuuden. Onko se siis monitahoisuutta, jota ei voi hallita.
- Kyllä asian voi noinkin kuvata. Oikeastaan löysit aika nasevan ilmaisun kompleksisuudelle. Seuraavaksi kerron dialogisuudesta.
- Olkaa hyvä ja kertokaa, tämä alkaa vaikuttaa kiinnostavalta eikä ollenkaan ylivoimaisen vaikealta.
- Dialogisuus tässä yhteydessä merkitsee, ettei jostakin ylhäältä päin, ulkopuolisesti määritellä ja ohjeisteta, miten Voimavarat, Tarpeet ja Palvelut -kolmio toimii vaan että elävät ihmiset ja toimivat ryhmät osallistuvat ratkaisujen valmisteluun, toteutukseen ja arviointiin.
- Mutta silloinhan ei voi jatkua se, että euro on kaiken konsultti.
- Ei voikaan!
- No miten aiotte muuttaa meikäläisen hyvinvointikeskustelun ja politiikka-vaihtoehtojen puntaroimisen?
- En mitenkään. Väitän vain, että jos pysytään kolmiossa avaamatta yhteiskunnallista tarkastelua (itse asiassa muuttamatta paradigmaa) niin että ihmiset näkyvät, mitään ei voida nykytilanteelle tehdä.
- Olette siis pessimisti.
- En suinkaan, sillä tarkastelen hyvinvointiyhteiskuntaa myös dialektisesti!
- Huomaan, että puna nousee poskillenne, innostutte vallan! Pitelen kärryn reunasta, vauhti on hurjaa, pitäisi ymmärtää vielä kolmaskin käsite.
- Dialektisuus -käsitteen avulla umpisolmun tapainen ongelmatilanne ratkeaa. Sitä ennen haluan kertoa tiiviisti, miten asiat Tomaniassa ovat.
- Voi, kertokaa!
- Tomanian tasavallassa kaikki saavat yksilöllistä palvelua. Ihmisiä ei laitoksissa esimerkiksi syötetä kaikkia samaan määräaikaan, minkä jälkeen hoitohenkilökunta istuisi tauolla kädet ristissä. Ei, vaan ihmiset, potilaat syövät sitten kun heille parhaiten sopii. Kaikki saavat syödä tai kaikkia syötetään se aika, mikä ruokailuun ja seurusteluun menee.
- Tomaniassa on oltava tuplamäärä hoitajia!
- Ei, siellä on sama henkilömitoitus kuin meillä, mutta potilaiden ja henkilökunnan viihtyvyys on korkealuokkaista. Kaikki hoito- ja hoivatoimenpiteet kyetään hoitamaan myös kustannustehokkaasti.
- Miten tämä liittyy dialektiikkaan?
- Siten, että ensin kannattaa riitauttaa nykyinen tapa ajatella. Viittaan kolmioon Voimavarat, Tarpeet, Palvelut. Kolmio ei ole ainoa mahdollinen ajatuskehikko. Ja kuten tiedämme, siitä ei löydy tuoreita, veret seisauttavia ratkaisuja euro-ongelmaan eikä hoidon laatuun.
- Entä sitten?
- Dialektiikassa - jota tässä esittelen - on seuraavaksi tärkeää miettiä, mitä tapahtuu, jos nykyisestä ajattelutavasta poistaa jotakin tai lisää jotakin. Lisään mukaan ihmiset, ryhmät ja heidän intressinsä. Saadaan aikaan kuvassa näkyvä perustilanne.

- Kieltämättä kuva avaa silmiäni.
- Toivottavasti. Kolmas dialektiikan vaihe on sysätä liikkeelle tapahtumasarja, jossa kuvassa näkyvät elementit kohtaavat.
- Nyt putosin rattailta.
- Tarkoitan yksinkertaisia, tapahtumiin johtavia kysymyksiä: Miten voimavaroista päättävät ihmiset ja tarpeisiinsa ratkaisuja hakevat ihmiset tunnistavat toistensa intressit ja onnistuvat keksimään yhteentoimivia ratkaisuja?
- Tarkoitat siis, että dialektiikan avulla löydetään yksinkertaiset peruskysymykset, joihin ratkaisu haetaan uudelta pohjalta?
- Sitä juuri.
- Mikä on sitten se uusi pohja, jolta ponnistetaan?
- Toinen, tässä tapauksessa laajempi ajattelutapa.
- Dosentti Risakita, olette varsin yleisellä ja teoreettisella tasolla liikkuva ihminen. Entä käytännössä?
- Eikö käytäntöä ole kysyä, miten tulosyksikön päällikkö Eeva varmistaa, että potilas Kaisa saa pitkäaikaishoidossa riittävän avun?
- Totta kai. Tätäkö tarkoitatte. Siis että ruvetaan yksilöistämään nyt vakioituja, standardoituja palveluja.
- En, ymmärrätte minut väärin. Tai siis kävi niin, etten osannut sittenkään kertoa teille riittävän selvin esimerkein, mitä ajattelutavan muutos merkitsee.
- Jos minä en toimittajana ymmärrä, mitä tarkoitatte, kuinka saatte asian suoraan tai minun kauttani viestitettyä muille ihmisille, kenties päättäjille ja hyvinvointipalveluja tuottaville ammattilaisille?
- Hyvä kysymys.

Löydät salaisuuden etsimättä

2011-05-07T14:19:00.003+03:00

Kestävyysliikunta - mieli - keho

Miksi tämä blogi?

Haluan kertoa, että oman mukavuusalueemme ylittävä pitkäkestoinen, maltillisesti tapahtuva liikunta on terveysvaikutusten ohella mahdollisuus löytää etsimättä salaisuus.

Jos kestävyysliikuntaa tehdään porukassa, ilo yhteydestä toiseen, kokemusten jakaminen ja samatietoisuuden löytyminen antavat energiaa. Vaelluksen tai vastaavan kestävyysliikuntatapahtuman jälkeen jaetaan perustotuus. Elämä parhaimmillaan edellyttää unta, sopivaa sapuskaa ja liikuntaa; kaiken kruunaa yhdessä jaettu matkan teko ja perille pääsemisen riemu.

Jos kestävyysliikunta tapahtuu yksin, esimerkiksi pyörävaelluksena, kokemus eroaa porukalla tehtävästä kestävyysliikuntatapahtumasta. Vaelluksen aikana ja sen jälkeen mieli on merkillisen seesteinen, kaikki kuona on ikäänkuin poltettu pois. Silleen jättämisen filosofia tuntuu omalta. Pitkäkestoinen liikunta auttaa rakentamaan keskittynyttä, ehjää suhdetta omaan itseen, erottamatonta mieli-keho -yhteyttä. Siitä kai johtuu, että kyky valita tärkeät asiat silpun joukosta muuttuu terävämmäksi kuin ennen liikuntaa, jolloin pää oli täynnä sisäistä keskustelua, mekkalaa. Narsistinen omien tuntemusten ja kehon muutosten tarkkailu ei kuulu kestävyysliikuntaan, sillä tarkkailu veisi energiaa ja johtaisi yllättävään uupumiseen.

Mitä kestävyysliikunta edellyttää?

1. Pohjakunto
Jos liikutaan yli kolme tuntia ja valtaosa yli 75 % sykkeellä maksimitehosta, pohjaksi tarvitaan ehkä noin kuuden viikon valmistautumista. Tehdään toisin sanoen kolmesta - kahdeksaan harjoitusta eri syketasoilla viikon aikana, kesto vähintään tunti. Kestävyysliikkujan normaalina viikkona voidaan pitää ohjelmaa, johon sisältyy 8 - 14 tuntia liikuntaa eri syketasoilla. Pohjakunnon varmistaminen hitaasti, pienin askelin antaa kaksi iloista tulosta. Huomaa, kuinka jaksaa paremmin kuin aikaisemmin. Huomaa, kuinka oma keho alkaa vaatia lenkille, ja mieli suostuu: selitykset huonosta ilmasta, tuulesta, sateesta, kiireestä vähenevät.
2. Ravinto
Ennen kestävyysliikuntatapahtumaa varmistetaan riittävä ravinto. Internet-sivuilta löytyy monia hyviä suosituksia, samoin alan kirjallisuudesta. Suorituksen aikana on saatu hyviä kokemuksia urheilujuomasta, jota nautitaan veden ohella. Urheilujuoma voi olla kaupasta ostettavaa valmistetta tai omatekoinen sekoitus. Kokemusta on seoksesta, jossa on maltodekstriiniä ja heraproteiinia. Suolojen saanti kannattaa myös varmistaa. Olen tehnyt pyörällä yli 150 km päivävaelluksia pakkauksilla vaativalla vuoristoreitillä niin, että ravintona on näkkileipää ja tonnikalaa, lisänä energiapatukoita.
3. Maltti
Kestävyysliikuntareitti tehdään niin, että koko ajan asteittain lisätään vauhtia. Tämä periaate varmistaa, että lopussa ei olla niin uupuneita, että joka paikkaa särkee. Viimeksi ajoin pyörällä 100 km lenkin niin, että ensimmäiset 18 km ajoin 16,6 km/t nopeudella eli mateluvauhtia. Sitten lisäsin nopeutta koko ajan niin, että loppuosa kaikkineen meni n 22 km/t. Pyörä oli tavallinen kaupunkihybridi, pakkauksia noin kymmenen kiloa.
4. Päättäväisyys
Kestävyysliikuntatapahtumaa suunniteltaessa ei tehdä ehdollisia päätöksiä päämäärästä ja reitistä. Jos niitä tehtäisiin, olisi suuri houkutus matkan varrella muuttaa suunnitelmaa. Luovutaan päämäärästä, kun tulee heikko hetki. Oikaistaan reittiä, kun paluu omalle mukavuusalueelle tuntuu houkuttavalta. Kestävyysliikunta ei siis ole retkeilyä, jossa mennään miten milloinkin huvittaa.
Päätin armeija-aikana Tapaninpäivän vapailla hiihtää viisi kertaa kympin lenkin. Mukana ei ollut mitään eväitä, juomia tai tankkauspisteitä. Aloitin kolme ensimmäistä kierrosta liian kovaa. Viimeisellä kierroksella hoipuin sauvojen varassa ison ylämäen päällä. Kasarmi tuntui kodilta, kun pääsin perille. Tapahtuman toteutus oli tyhmä, mutta ehdoton päätös 50 km hiihdosta piti linjassa väsymyksestä huolimatta. Jos tapahtumasta olisi jäänyt katkera, huono muisto, se olisi jäänyt tässä kertomatta. Päinvastoin. Opin luottamaan ns. ehdottomien päätösten teoriaan. Kokemusta on myös tapahtumista, joissa tätä ehdottomuutta ei ollut.
5. Varusteet
Kestävyysliikuntatapahtumassa on tärkeää, että koetaan lähteminen ja matkan teko turvalliseksi. Sen vuoksi mukaan varataan tarvikkeita, vaatteita ja muita varusteita sopivasti. Pyörävaelluksella on mukana pyörän korjausvälineet, joilla saa esimerkiksi ketjun kuntoon sen katkettua. Varavaatteita, vaihtovaatteita...näistä tietävät kaikki, jotka tekevät pitkiä hiihtovaelluksia.

Miten mieli-keho -yhteys toimii kestävyysliikunnassa?

Kun ollaan vaelluksella tai vastaavalla, mieli alkaa ehkäpä noin tunnin jälkeen tyhjentyä kaikesta turhasta. Kiinteä keskittyminen matkan tekoon on niin vahvaa, että radion puheohjelmien kuuntelusta ei jää tolkullisia muistikuvia. Esimerkiksi edellä mainitulla 100 km:n pyörälenkillä kuuntelin neljän tunnin ajan puheohjelmia. En muista niistä enkä tunnin välein tulleista uutislähetyksistä mitään.

Kun mieli tyhjenee ja kaikki keskittyy selviämiseen parhaillaan käsillä olevasta tilanteesta, seuraavasta, edessä olevasta ylämäestä tulee maailman tärkein asia. Prioriteettien keikahtaminen on niin suuri muutos, että vieläkin, vuorokausi lenkin jälkeen on kuin Hovilan Uuno kaikenlaisten "tärkeiden" asioiden vouhkaamisen keskellä. Mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeää? Ei mikään. Riittää, että on. Tässä. Nyt.

Pieni on kaunista, kun liikuntatapahtuma etenee. Kiinnittää huomiota nouseviin leskenlehtiin, erikoisen muotoisiin kallioihin, lintujen ääniin... Mieli asettuu niin, että kaikki ikäänkuin sulautuu pienten havaintojen kautta yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Jotkut vaeltajat pitävät kameraa mukanaan ja tallentavat upeita kuvia pienistä asioista.

Tie, pyörä ja kulkija ovat yhtä -kokemus tapahtuu lyhyelläkin pyörämatkalla, mutta erityisen voimakas tuo kokemus on silloin, kun voimia on riittävästi jäljellä ja aletaan olla viimeisellä kolmanneksella koko taipaleesta. Kokemus on hyvin hämmentävä, sillä matkalle on lähdetty arjesta, jossa minua kohti on aina ulkopuolinen maailma, toiset ihmiset kenties toiminnan ja vaikuttamisen kohteita jne. Yhteys oman tyyneyden keskipisteeseen saattaa olla mahdollinen vasta, kun erottelujen sijaan koetaan yhteys vailla rajoja.

Tämä kaikki vaivannäkö?

Tuntuuko siltä, että kuvaamani rehkiminen on turhaa? Samat kiksit, fiilikset, samatietoisuudet, kosmiset tietoisuudet saa paljon helpomminkin. Esimerkiksi asettumalla varjoon lukemaan hyvää kirjaa naukkaillen hyvää viiniä.

Olen varma, että jos kiksit ja vastaavat olisivat kaiken tarkoitus, omalta mukavuusalueelta ne löytyvät heti ja helposti. Kestävyysliikunnassa on siis oltava kyse vielä jostakin aivan muusta.

Kyllä. Muusta on lopulta kyse. Eikä se muu ole omanarvontunnon vahvistuminen, energiatason kohoaminen, onnistumisen riemu tai pitkään jatkuva mielihyvän kokemus. Näitä tapahtuu kestävyysliikunnassa, ne ovat välttämättömiä hyviä.

Mistä siis on kyse?

Sen löytää jokainen kestävyysliikunnan aloittanut. Takaan, että kaikki löytävät etsimättä.

Todella vaativia esimiestyön pyörteitä

2011-04-01T18:39:00.003+03:00

Mitä ajattelet seuraavasta tapauksesta?
Tapaus: A.1. Organisaatio, strategia, esimies sitouttamistehtävässä
Meillä talossa sanotaan juhlapuheissa, että jokainen tietää talon strategian ja tekee työtään asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Tosiasiassa monet työntekijät vähät välittävät strategiasta ja elleivät naureskele sille, vaikenevat kun aletaan puhua yhteisistä toimintalinjoista ja sitoutumisesta niihin. Tunnen esimiehenä olevani puun ja kuoren välissä. Tuntuu, että minäkin saan osani mitätöinnistä ja vähättelystä, kun strategiasta puhutaan. Myönnän myös, että en ole läheskään aina osannut olla kovin innostunut strategioiden esittelystä.

Toimintavaihtoehdot

* Yhden tähden ratkaisu: Esimies ihmettelee itsekseen johtoportaan sokeutta ja työntekijöiden välinpitämättömyyttä. Kun puheeksi ottaminen tuntuu ylivoimaisen hankalalta, hän päättää vaieta omista tulkinnoistaan ja sietää tilanteet, joissa strategia on otettava esille työntekijöiden kanssa.

* * Kahden tähden ratkaisu: Esimies pysähtyy pohtimaan, kuinka toimii seuraavan kerran paremmin, kun strategia pitää esitellä.

* * * Kolmen tähden ratkaisu:

Faktat - Esimies uskoo, että johtoportaan mielestä linkki strategioista arkeen toimii. - Esimies on tehnyt yleistyksen, että työntekijät eivät koe strategiaa omaksi. - Esimies kokee tilanteensa hankalaksi, kun hänen on esiteltävä strategia, jota hänen mielestään vähätellään työntekijöiden piirissä. - Esimies kipuilee, koska tuntee tarvetta olla lojaali työnantajaansa kohtaan ja toisaalta solidaarinen työntekijöitä kohtaan.

Uskomukset

- Strategialla voi parhaimmillaan olla myönteinen vaikutus organisaation tuloksiin. - Esimiehen oma panos on merkittävä siinä, miten työntekijät ottavat kopin strategiasta ja vaikuttavat siihen. - On mahdollista toimia esimiehenä niin, että nykyinen, esimiehen kuvaama apea tilanne muuttuu paremmaksi.

Haluttu vaikutus

- Strategian suhde arkeen realisoituu ja konkretisoituu - Esimies oivaltaa, mitä itse voi tehdä tilanteen muuttamiseksi

Toiminta

Esimies organisoi työpaikalle palaverin, pyytää mukaan oman esimiehensä ja yhdessä esimiehensä kanssa ottaa esille oman tulkintansa tilanteesta. Hän pyytää työntekijöitä kertomaan oman käsityksensä tilanteesta ja osallistumaan uusien ratkaisujen pohdintaan ja lupaa kertoa työntekijöiden parannusehdotukset johtoportaalle.

Jos haluat osallistua tämän tapaisten tapausten pohdintaan, klikkaa http://www.paaskyset.com/moodle/
ja kirjaudu Esimiesten idea- ja kokemuspajan käyttäjäksi. Tarvitset "kurssin" tunnuskoodin. Sen saat minulta sähköpostitse. Löydät spostiosoitteen edellä mainitulta sivulta.

Eli: ei muuta kuin kommentoimaan tällä foorumilla ja keskustelemaan Moodle-foorumilla. Ylläolevan kaltaisia tapauksia löytyy Moodlesta jo useita ja koko ajan lisää tulee.

Johtamiskäsityksistä

2011-03-29T10:37:00.005+03:00

Keitä ne sankarit ovat? J. Karjalaisen kysymys Kuka se on se sankari tulee mieleen, sillä johtajat kertovat johtamiskäsityksistään ja osoittavat selvästi kuuluvansa Sankarijohtajiin tai olevansa Sankarillisen epätietoisia.

Tutustu johtamiskäsityksiin. Löydät linkin kotisivun oikeasta reunasta, totuuksista.

Jos haluat tulostettavan version, ota yhteys.
Olen kommenteistasi kiitollinen.

Odotan Sinulta apua. Mikä on Sinun johtamiskäsityksesi?

2011-03-03T08:35:00.002+02:00

Johtamiskäsitys - mistä on kysymys?
Mikä on johtamiskäsityksesi?
Kysymys osoitetaan tavallisesti ihmisille, jotka hakeutuvat esimiestehtävään tai osallistuvat esimieskoulutukseen. Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa käsitys johtamisesta.
Mistä silloin puhutaan, kun johtamiskäsityksestä puhutaan?
Odotan kommenttejasi, ennenkaikkea odotan omaa vastaustasi kysymykseen: Mikä on johtamiskäsityksesi?
Saan lähipäivinä - toivottavasti - lukea erilaisten ihmisten erilaisista johtamiskäsityksistä. Julkaisen aiheesta blogin Avainvaikuttajaksi työelämässä -tekstinä. Kuulet siitä erikseen.

Hitaan ajattelun kapineista

2011-01-18T19:39:00.000+02:00

Hitaan ajattelun oppii siinä missä pilates hengitystekniikankin. Harjoittelemalla.

Päivät koostuvat tuokioista. Niissä ovat oman itsemme lisäksi mukana ehkä työtoverit, johtoporras, omaiset, sukua, naapureita, tuttavia... Tuokiot ovat kansoitettuja muutenkin. Rinnakkain ovat sisäiset pienet itsemme, nuori meissä, luvuttomat aikaisempien tuokioiden muistot, kenties historian tunnetut henkilöt. Metakka voi olla kova, jopa yli metelin, jota sisäinen dialogimme tuottaa kaiken aikaa.

Tuokio syntyy pohteen ympärille

Jokin asia alkaa askarruttaa. Siitä kehkeytyy pohde, pohtimisen kohde.

Tarvitaan viittä eri kapinetta päästäksemme ratkaisuun.

Tunnista on kapine, jossa kaikki aistit, vaistot ja kokemustiedot auttavat hoksaamaan, mistä on kysymys. Tunnistaminen on tapahtunut, kun höttöiset uskomuksemme korvautuvat konkreetilla, realistisella asiatiedolla.

Tunnusta on työkalu, jolla on paitsi tiedollinen myös eettisen vastuun ulottuvuus. Tunnustamisen huomaa siitä, että tulee toimeen häpeänsä kanssa.

Havahdu on paitsi kapine muutokseen myös intohimoja herättävä keidas arjen tuokioiden keskellä. De Mello, havahtumisen filosofi epäilee, ettei meistä ole havahtujiksi. Tuttu ja turvallinen jumittuminen näille sijoille on riskitön ja mukava vaihtoehto. Havahtunut ihminen tulee takaisin maan päälle jakamaan Lasaruksen kohtaloa. Carlos Castanedan kuvaukset Etelä-Amerikan intiaanien poppamiesten toimintatavoista vahvistavat de Mellon väitteen. Jotta havahtuisimme, jonkun pitäisi täräyttää meitä lapaluiden väliin äkkiarvaamatta, silloin kun vähiten odotamme moista.

Luovu on kapine, jonka avulla lakkaamme tekemästä niinkuin olemme tottuneet aikaisemmin tekemään. Luopuminen on tapahtunut, kun suremme menetystä. Surussa ei ole marttyyriutta tai uhrin osaan vajonneen imelää itsesääliä. Suru on kirkas kuin kirnupiimän hera.

Harjoittele -kapineen avulla ratkaisu viedään osaksi tavallista tuokioista koostuvaa elämää. Moni haluaa, että ratkaisut tulevat heti voimaan. Mutta useimmat ratkaisut eivät ole tikkukaramelleja tai pikaliimoja, jotka löytyvät kaupasta heti ja vaikuttavat nopeasti.

Keskittyminen hitaan ajattelun suuri salaisuus

Mikään viidestä kapineesta ei toimi, jos meiltä puuttuu keskittymisen taito. Roger-Pol Droit tarjoaa teoksessaan (Droit, Roger-Pol. 2002. Kuori omena päässäsi – 101 arjen filosofista harjoitusta. Tammi, Helsinki.) useita mahdollisuuksia lisätä keskittymiskykyä.

Kuori mielikuvitusta käyttäen omena päässäsi. Jos kykenet pääsemään loppuun saakka, sielusi silmien edessä on puoli metriä omenankuorinauhaa ja herkullinen kuorittu omena. Tavallisesti stressi, kyvyttömyys keskittyä ja päässä vellova sisäinen dialogi estävät kuorimasta paria senttimetriä enempää. Sitäkin voi kokeilla, että juoksentelee kovaa vauhtia hautausmaalla tai kutsuu tyhjässä huoneessa omaa itseään etunimellä esimerkiksi 1561 kertaa.

Harjoittelemalla oppii. Hitaan ajattelunkin.

Pahan lumous

2010-12-18T09:50:00.004+02:00

Veera ja Taavi kulkevat metsätiellä toisiaan vastaan. Heidän katseensa kohtaavat. Kipinät iskevät. Rakastumisen jälkeen kaikki mihin Veera koskee muuttuu hyväksi, kauniiksi ja jaloksi. Kaikki Taavin ympärillä muuttuu hänen kosketuksestaan suureksi, rohkeaksi ja turvalliseksi. Veera ja Taavi solmivat avioliiton. Veera synnyttää kolme lasta. Vanhin, Veerti on koulussa ahkera ja iloinen. Veertistä tulee veturinkuljettaja. Leenukka, perheen keskimmäinen valmistuu sairaanhoitajaksi. Hän on työpaikallaan todellinen ilopilleri. Sakari, perheen kuopus kiinnostuu jo pienenä ajatuksista. Hänestä tulee yliopiston professori. Aikanaan Veera ja Taavi jäävät eläkkeelle. Lapset ja kuusi lapsenlasta käyvät katsomassa heitä säännöllisesti. Veera ja Taavi saavat lapsiltaan apua niin paljon, että he voivat viettää viimeisetkin päivänsä omassa kodissa. He kuolevat lyhyen ajan sisällä kumpainenkin. Lapset ja lapsenlapset muistelevat heitä onnellisina, sillä niin paljon he saivat Veeralta ja Taavilta rakkautta, ettei se yhteen kylään mahtuisi. Sen pituinen se.

Olet lukenut äklön onnellisen tarinan. Samanlaista idylliä luovat brändääjät, joulunrakentajat ja onnittelukäyntiä 50-vuotissynttäreille suunnittelevat.

Maailma on kiehtova, kiinnostava ja viehko paikka niin kauan kuin ympärillä on keskeneräistä, rumaa, ilkeätä, sanalla sanoen pahaa. Hyvää on vain yhtä lajia kuten terveyttä, mutta pahuutta löytyy luvuton määrä niinkuin sairauksiakin.

Ihmiset herättävät uteliaisuutta, saavat sympatiaa ja valaisevat päivän, jos he paljastavat haavoittuvuutensa, mokailevat, osoittautuvat kerrassaan pösilöiksi välillä.

Veeran ja Taavin tarina jää torsoksi, tylsäksi ja epäuskottavaksi, kunnes paljastuu kaamea salaisuus. Juttu, jossa pahan lumous tulee kaikessa voimassaan esille.

Tee arvaus! Mikä voisi olla se kaamea salaisuus, joka muuttaisi lukemasi tarinan uskottavaksi, kiehtovaksi seikkailukertomukseksi?

Arvoisa (entinen) luonnon valtias, olet maailmankaikkeuden katseen alla

2010-12-12T09:42:00.003+02:00

Löysin egyptiläisen tarinan faaraoiden ajalta. Tarinassa esitettiin ajatus, jota en luultavasti tule koskaan ymmärtämään. Olo on ristiriitainen, hämmentynyt ja samalla utelias.

1600-luvulta lähtien eurooppalainen ihminen on alkanut katsella maailmaan kohteena. Kohdetta tarkkaillaan, se luokitellaan ja sitä hallitaan. Näin on käynyt monen metsän, sammakon, alkuperäiskansan, liito-oravan ja maan uumenissa kulkevan kultasuonen.

Egyptiläisen vanhan viisauden aikaan oli toisin. Kun ihminen näki maailmankaikkeuden, hän katsoi maailmankaikkeuden silmää. Maailmankaikkeuden katseen alla ihmisen teot kirjataan ylös ja punnitaan kuoleman jälkeen. Ihminen maailmankaikkeuden katseen alla ei voi heltymättä ahnehtia luonnon rikkauksia, ei riistää toisilta vapautta tai tyytyä pelkästään perustarpeisiin.

Olen viekoitellut lukijan ihmettelemään egyptiläistä mielenmaisemaa yksinkertaistetun tarinan avulla. On aika luopua tästä(kin) idealismista. Oikeasti me emme osaa nähdä maailmankaikkeuden silmää, meitä ympäröivän maailman olemista ilman meitä. Puhumme kyllä sujuvasti asiakaskeskeisyydestä, ilmastomuutoksen tarpeellisuudesta ja eläinten suojelusta. Oikeasti luonto - koko maailmankaikkeus - ei ole alamainen eli subjekti. Meitä vastassa ei ole ajatteleva, meitä muistuttava olio vaan mykkä maailmankaikkeus, jonka katsetta emme näe ja jonka kauneuden vain harvat meistä tajuavat.

Mitä siitä seuraa, että lakataan asettamasta luonto - maailmankaikkeus - toiset ihmiset kohteeksi? Niinkö käy, että oma itsetärkeilymme estää ymmärtämästä maailmaa, joka tulee toimeen ilman meitä ja meidän tulkintojamme maailmasta?

Ai niin, olin unohtaa. Suuri tieteellisyytemme estää höperehtimästä mistään maailmankaikkeuden silmistä. Niin paljon olemme keskiaikaisen sanauskovaisuuden (Foucault, Sanat ja asiat 2010) varassa, ettei luottovankinamme olevan elämänkäsityksemme tietoon saateta empiirisesti testaamattomia tai matemaattisesti todistamattomia, kumoutumattomia väitteitä. En siis päästä ajatuksiini uskomuksia, joiden totuusarvoa on mahdotonta testata.

Vain se pätee, mikä on tiedeyhteisössä vahvimmaksi arvaukseksi todettu.

Senkin olin unohtaa, että tiedeuskovaisuuden äärilaidalla on uskontouskovaisuuden maailma. Siinä maailmassa kelpaa vain uskomuslääkintä, fundamentalistinen raamatuntulkinta tai horoskooppisuskovaisuus, ihan harjoittajastaan riippuen.

Uskontouskovaisuuden tunkkaisista nurkista tapaamme homofobiset äärikonservatiivit ja muut kahteen väärinkäsitykseen luottavat: 1 siihen että on jumala joka kehtaa kuluttaa aikaansa vahtaamalla ihmisten tekemisiä ja 2 siihen että ihminen olisi niin mahtava tapaus, että maailmankaikkeuden on pitänyt ihmiselle taivaskin tehdä.

Ihmisen kyvyttömyys luottaa maailmankaikkeuteen ilman ihmistä itseään on niin pöyristyttävää tasoa, että jumalakin on pitänyt tehdä kohteeksi, jonka olemassaolosta väitellään, jonka käsityksiä synnistä selitetään ja jonka suhtautumisten keskiössä on ihminen - kuinkas muuten.

En pääse selvyyteen, mistä oikeastaan on kysymys. Tertullianuksen tavoin: Uskon, koska se on mahdotonta.

Mihin, siitä meillä Tertullianuksen kanssa lienee erilainen käsitys.

Oletko ystävä vai vihollinen?

2010-11-27T19:39:00.002+02:00

Parempi pitää viholliset lähellä ja ystävät kaukana

Jos on totta, että strategi oli Kreikassa sodanjohtaja ja jos on totta, että strategia on arvaus siitä kuinka onnistutaan kilpailijoita paremmin, lienee suositeltavaa ottaa käyttöön tuima kahtiajako ystäviin ja vihollisiin.
Jaetaan siis. Ensin sisäiset viholliset ja ystävät, seuraavaksi oman verkoston viholliset ja ystävät - sisäpolitiikan taso. Lopuksi ulkoiset viholliset ja ystävät.

Sisäiset viholliset vs. ystävät
Perususkomusten vahvistaminen fundamentalismiksi niin, ettei uusi tieto pääse tunkeutumaan tietoisuuteen vs. ihmettelevät ja kyseenalaistavat, karnevalisoivat ajatukset ja mielleyhtymät
Toisten mitätöinti vs. toisten parhaiden puolien noteeraaminen
Harhainen käsitys maailmasta vs. koti epävarmuudessa
Tyhmät toimintatavat vs. harkitseva toiminta ja viisaat päätökset

Sisäpoliittiset viholliset vs. ystävät
Sovittujen käsitysten samentuminen vs. yhteisesti sovittujen käsitysten lukitseminen toiminnan lähtökohdaksi
Valtataistelu vs. yhdenvertainen kohtaaminen verkostossa
Harhaiset käsitykset vs. lempeä huumori varmoja mielipiteitä kohtaan
Vähäiset voimavarat, kun jokainen puurtaa viime kädessä yksin vs. yhdessä lukitut ja toteutuvat hankkeet
Nimetyt vihollisryhmät ja vihamiehet vs. luokittelematon suhtautuminen omaan itseen ja toisiin

Ulkopoliittiset viholliset vs. ystävät
Äkilliset, ennakoimattomat tapahtumat vs. laajaan verkostoon ja tietämykseen perustuva herkkyys tajuta tilanne ja sen vaatimukset ajoissa
Vahvat, vastustavat toimijat vs. vahvat, vastustajista ja epäilijöistä kumppaneiksi tulleet toimijat
Virhesuuntaiset valtavirrat vs. uudistuksia synnyttävät tienvierustat ja jokien sivuhaarat.
Penseät yhteistyökumppanit ja tukijat vs. intohimoiset kumppanit.

Ettei edellinen tarkastelu jumittaisi ajatusta, on välttämätöntä luokitella ihmiset, sillä ihmisten luokittelu on pahin vihollisemme:
Ihmisten luokittelu - lopullinen versio
1) pitkät ihmiset
2) ihmiset, jotka eivät tiedä huomenna kuolevansa
3) joutuisat ihmiset
4) ihmiset, jotka rakastavat valtaa
5) julkisuuden henkilöt
6) virtsankarkailusta kärsivät ihmiset
7) pahikset
8) käsityöläiset
9) joukoissa viihtyvät ihmiset
10) ihmiset, jotka koko ajan tietävät mikä on toisille hyväksi
11) eläimistä pitävät ihmiset
12) onnelliset ihmiset
13) ihmiset, jotka eivät saa kutsua linnan juhliin
14) ihmiset, jotka värjöttelevät viimassa nähdäkseen kuninkaallisia
15) hämmentyneet.

Tomania - ulkoistetun ajattelun ja vastuun supervalta

2010-11-15T12:43:00.005+02:00

-- Dosentti Risakita, tervetuloa jälleen toimituksemme iloksi.
- Ilosta en tiedä, sen verta pyhää raivoa puhkun nyt.
-- Te, raivoa?
- Juuri niin. Sain vihdoin valmiiksi tieteellisen artikkelini The Humbug from Tomania. Sitä ei julkaistu Tomaniassa, vaikka aihe on mitä tärkein.
-- Ilmeisesti myös arkaluonteisin?
- Toki, otin kenties rohkeasti kantaa medikalisaation ja uskomuslääkinnän yhdistelmään, noin vertauskuvallisesti siis. Tuo perinjuurin sekamielinen yhdistelmä on Tomaniassa saavuttanut megaluokan mittasuhteet.
-- Mahdatte tarkoittaa terveydenhuoltoa?
- En mahda vaan puhun vertauskuvin. Medikalisaatiollahan tarkoitetaan useissa yhteyksissä lääkehoiton ja lääketieteen tekniikan ja lääketieteellisten hoitomuotojen käyttämistä tapauksissa, joissa ihminen paranisi useimmiten itsestään tai kuolisi joka tapauksessa. Puhun tapauksista, joissa medikalisaatiosta ei ole juurikaan hyötyä (esimerkiksi laadukkaiden elinvuosien kannalta). Uskomushoidoilla taas viitataan usein hoitoihin ja vaikkapa rohdoksiin, joiden lääketieteellinen vaikuttavuus on testaamatta. Esimerkiksi inkiväärin vaikutus nivelten liikkuvuuteen ja kivuttomuuteen on toteen näyttämättä, vaikka monet ovat mielestään saaneet inkivääristä apua vaivoihinsa. En kuitenkaan puhu terveydenhuollosta vaan medikalisaation ja uskomushoidon tapaisesta Tomanian organisaatioiden puukottamisesta. Enkä vastusta terveydenhuollon medikalisaatiota enkä kyseenalaista uskomushoitoa sairauksien ennaltaehkäisyssä tai hoidossa.
-- Alatte kiinnostaa.
- Sitä teen koko ajan, kunhan ymmärrätte laittaa kuuntelulle.
- Laitan.
- Hyvä. Siis väitän, että Tomaniassa toimii konsulttien armeija, joka tarjoaa ratkaisuja, joiden keksiminen kuuluu organisaatioiden johdolle ja henkilöstölle. Sitä paitsi kaikki konsulttien esittämät ratkaisut ovat puhdasta uskomushoitoa.
-- Taidatte taas kärjistää, kielenne veitsenterävyys tunnetaan, ironisten iskujenne kärkiväli lyhenee juttu jutun jälkeen...
- Tovi malttakaa. Kerron, mistä on kysymys. Tomanian tasavallan 2620 konsulttia ovat onnistuneet rahastuksessa. Kaikista tasavallan 560 003:sta organisaatiosta 85 % käyttää parhaillaan tai aikoo käyttää lähitulevaisuudessa konsulttia. Tunnistetun epäkohdan poistaminen, jonkin haasteen ratkaiseminen luovalla tavalla, ehdotukset uusiksi rakenneratkaisuiksi organisaatiossa, markkinoinnin tehostaminen ja tuotekehityshankkeet, siinä yleisimmät syyt konsulttien käyttöön.
-- Mutta tarvitaanhan ulkopuolista näkökulmaa, konsulttien avulla tulokulmat asioihin muuttuvat, löytyy tuoreita ratkaisuja!
- Niin te luulette. Ja oikeassahan te olette siinä mielessä, että ulkopuolinen voi tarjota tulokulmia, joita asian sisällä oleva ei millään hoksaa. Pulman ydin on muualla. Konsultit eivät millään voi tietää riittävästi siitä tilanteesta, kontekstista, jossa ihmiset organisaatioissa tekevät valintojaan. Siksi jokainen heidän tarjoamansa ratkaisu on joko liian yleinen sovellettavaksi sellaisenaan tai liian yksityiskohtainen sovellettavaksi juuri siinä tilanteessa missä ihmiset elävät.
-- Eikös pulma ole korjattavissa. Konsultit yksinkertaisesti lopettavat ratkaisujen ehdottamisen ja siirtyvät kätilön tehtävään, auttamaan ihmisten yhdessä keksimiä oivalluksia maailmaan!
- Näinhän meillä omassa maassamme tapahtuu, mutta Tomanian tilanne on tässäkin suhteessa vaikea.
-- Kuinka niin, kyllähän konsulteilta toimintamallien muuttaminen sujuu, sitähän he kaiken aikaa tarjoavat asiakkailleen!
- Kaksi on estettä tähän ja kumpikin omalla tavallaan mutkaisa. Ensinnäkin konsultit haluavat käyttää valtaa, esiintyvät kaikkivoipaisina ja itsetärkeinä. He haluavat esittää ratkaisut ongelmiin. Konsulttien tiedollinen kaikkivoipuus on suureksi osaksi lumetta, mutta itsetärkeilevän konsultin edessä moni asiakas ulkoistaa oman ajattelunsa konsultille. "Sillehän minä palkankin maksan", tuumasi yrittäjä Tomaniassa viime viikolla.
-- Entä toinen este? Tuon itsetärkeilyn tunnistan entisiltä ajoilta.
- Toinen ongelma on ratkaisematon. Kaikki konsulttien esittämät ratkaisut ja suositukset ovat tarpeettomia, koska asiakas voisi aivan hyvin keksiä ne itse. Kaikki konsulttien ehdotukset ovat pelkkää uskomushoitoa siksi, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan kykene hahmottamaan riittävästi todellisuuden kerroksittaista, kompleksista luonnetta.
-- Mutta monihan uskoo konsultteihin juuri siksi, että he osaavat yksinkertaistaa ongelman ja sen ratkaisun tyylikkäästi.
- Niin uskoo. Jos uskoo, ei suostu myöntämään, että konsultit ovat kokonaisen norsun sijasta tunnistaneet etujalan kolmannen varpaan vasemmalla sivulla kovettumassa haavan, joka pitää hoitaa. Norsu, jolla on autoimmuunisairaus, ei laastarilla parane.
-- Uskon, että kärjistätte. Teillä on jotakin Tomanian konsultteja vastaan.
- Kärjistän, mutta en vastusta konsultteja enkä heidän työtään. Väitän vain, että heidän ratkaisuihin johtava toimintansa on medikalisaatioon rinnastettavaa turhuutta ja heidän ehdotuksensa uskomushoitoon rinnastettavaa hölynpölyä.
-- Mutta saihan hyvästä hoitokokemuksesta uskomushoidossa liki saman tuloksen kuin hyvän lääkehoidon ja tylyn potilaan kohtelun yhdistelmästä omassa maassamme aikoinaan!
- Ymmärrän, että haluatte nähdä kaikessa ja kaikissa mahdollisuuksia ja hyviä puolia. Toimin itse Tomaniassa myös konsultointitehtävissä ja suurin osa sanomastani perustuu omiin itsekriittisiin kokemuksiini. Haluatteko kuulla, mitkä ovat mielestäni konsultteja käyttävien asiakasorganisaatioiden ja ihmisten kuolemansynnit?
-- Totta kai, vaikka oman maamme tilanteessa tuollainen tieto on lähimpänä alkuperäiskansojen jumaltarustoa.
- Olen törmännyt seuraaviin kuolemansynteihin:

Ajattelun vaivan ja ongelmanratkaisutaidon ulkoistaminen konsultille
Raukkamainen oman johtajuuden ja vastuun luovuttaminen konsultille
Ihmisten omintakeisen ajattelun ja keksimistaidon salpaaminen turvallisuutta uhkaavilla muutospuheilla, joiden sanojaksi palkataan konsultti
Henkilökunnan tirkistely ja vakoilu konsulttien tekemien testien ja heidän esittämiensä "luottamuksellisten" lausuntojen avulla
Työpaikan ihmissuhteiden dynamiikan estäminen: asioiden ei sallita ohjautua ja korjautua luonnostaan, paikalle tilataan konsultti sotkemaan kuvioita
Perustehtävän estäminen: ihmiset eivät kykene keskittymään perustehtäväänsä, kun aika menee uuden organisaatiomuutoksen, johtamisopin tai toimintamallin käyttöönottoon
Omaan todellisuuteen ja kompleksiseen tilanteeseen soveltumattomien oppien ja ratkaisujen soveltaminen vain siksi, että valtavirtaan on ilmestynyt jälleen uusi konsulttien kauppaama juttu, jossa "meidänkin on oltava mukana".

-- Esititte seitsemän kuolemansyntiä. Eikös alkuperäisiäkin kuolemansyntejä ollut seitsemän! Vakuutatte minut, aivan kuten hyvä konsultti miehitätte motiivini kyllä.
- Ei saa tuntua siltä, omaa lippuanne kannatte ja jos voitte yhtyä käsityksiini, olette saattanut kokea jotakin samaa, silloin entisinä aikoina. Nykyäänhän meillä ei näitä ongelmia esiinny. Mainitsitte alkuperäiskansojen jumaltaruston. Olen teille tästä oivalluksesta kiitollinen. Saanen käyttää sitä sopivassa yhteydessä.
-- Saatte. Niin, meillähän kehitettiin aikoinaan toimintaa niin, ettei Tomanian tasavallan tilanne ole ollenkaan mahdollinen. Konsultointi on palannut juurilleen, consulare -verbin alkuperämerkitykseen.
- Yhdessä pohtimiseksi!
-- Juuri niin.

Ks. edellinen dosentti Risakitan kouraisu, Tomanian työelämää koskeva katsastus

Minne menet, Tomanian työelämä?

2010-11-10T21:43:00.004+02:00

TERVEHDYS TOMANIASTA - 3

- - Dosentti Risakita, olen odottanut intohimoista puheenvuoroanne työelämästä Tomaniassa.
- Olisi luonnollista kysyä, miksi noin vankka odotus.
- - Niin olisi.
- En kuitenkaan kysy.
- - Ette näköjään. Pääasia, että alatte kertoa työelämästä Tomaniassa.
- Alan kertoa.

Hullut puhetavat

- Tutustuin tomanialaisiin yrityksiin ja tasavallan hallinnon palvelukeskuksiin. Huomasin omituisen asian.
- -Mikähän asia oli kysymyksessä?
- Kun konsultit saivat johtoportaan uskomaan (jälleen uuteen) johtamisoppiinsa, aloitettiin muutosohjelma. Kuten "Kokonaisvaltaisen laadunvalvonnan sertifiointi osana asiakkuuksien johtamisen jalkauttamista kustannustehokkaalla tavalla".
- - En ymmärtänyt mitään.
- En minäkään. No, joka tapauksessa kävi niin, että muutosta edistävä esimieskaarti joutui johtoportaan sitouttamispuheen kohteeksi. Esimiehet koettivat pitää urhoollisesti yllä huolipuhetta: miten muutos vaikeuttaa perustehtävään keskittymistä, miten jo nyt ollaan tehty oikeita asioita jne.
- - Mutta olihan meilläkin tuollaista menoa kolme sukupolvea sitten, isoisiemme aikaan!
- Oli, mutta muistat kyllä, kuinka huomattiin, ettei sitouttamis- ja huolipuheilla saada aikaan edes kusipäitä mukuloita. Tarvittaisiin kehitysohjelmapuhetta ja sen opimme kahdentoista timantin suurena kertomuksena! Tomaniassa ei hoksattu, että sitouttaminen tulee "sitoa" verbistä, jolla tarkoitetaan pässin sitomista liekaan. Liekan pituus on sama kuin vapauden aste. Tomaniassa - kuten olen aikaisemmin kertonut - saatiin ihmiset uskomaan, että (milloin missäkin) liekassa oleminen on oma valinta, luonnollinen olotila ja osa omaa identiteettiä, subjektinoikeutta, alistumista herruutensa alle (Foucault). Tomaniassa ei myöskään tajuttu, että "jalkauttaminen" on mahdollisimman huono ilmaus sille, että jotakin pannaan toimeen, ruvetaan tosissaan ja intohimoisesti tekemään. Jalkauttaminen tarkoittaa sitä, että sotajoukko palaa rintamalta takaisin leiriinsä ja sitten jalkaudutaan eli tullaan alas ratsun selästä syömään, naimaan ja nukkumaan.
- - Olihan viiltävä analyysi, teittekö muitakin havaintoja?

Pätkätyöt paras pato syvällisille muutoksille

- Toki. Tomaniassa pätkätöiden osuus kasvoi viime vuosina aina 80 % saakka. Ne jotka pätkiä saivat, näyttivät jees-ilmettä turvatakseen pätkänsä jatkamisen. Kenelläkään pätkäilijällä ei ollut varaa olla jotakin mieltä jostakin. Mielin kielin olosta tuli lopulta - kuinka muuten - ylpeilyn aihe: "Olen ollut 15 vuotta työelämässä, kaikki duunit pätkinä", minulle kehuttiin. Kysyin, miten te sitten pääsette syvällisiin muutoksiin, miten luotte joukkuehenkeä ja opitte yhteisöinä, kun kukaan ei tiedä, jatkuuko pätkä tulevaisuudessa. Ketään ei tuntunut harmittavan koko ongelma. Ihmiset olivat sitä mieltä, että riittää kun käy tekemässä sen mitä käsketään. Elämän suuret merkitykset avautuvat kun tungetaan kärryillä ostosparatiisiin. Oletko koskaan ajatellut, miksi mantelijauhetta ei ole sijoitettu mausteiden hyllyyn?
- - En, miten niin.
- Siinä se, et ole törmännyt syvällisiin kysymyksiin, joilla tomanialaiset viihdyttävät itseään.
- - Karrikoitte ehkä.
- Karrikoin, kyllä.
- - Mitä muuta huomasitte?

Työelämä pidemmäksi, lomat lyhyemmäksi

- Tomaniassa - älkää nauramaan ruvetko nyt - aivan tosissaan syntyi rintamalinja työelämän pidentäjien ja sitä vastustavien välille. Eräs tomanialainen - työtä antavien pääomanomistajien leiristä - vaati lomien lyhentämistä. Seurauksena oli raivonsekainen rieha. Moni Tomanian kokoomuspuolueen kannattaja siirtyi perustomanialaisten leiriin. Kerta kaikkiaan ihmeellistä keskustelua.
- - Niin minustakin. Eikös siellä oltu pahoillaan, kun piti jäädä hitaalle eläkkeelle? Eikös siellä ollut neljän tunnin työpäiviä?
- Ei, eivät tienneet hitaasta eläkkeestä mitään. En edes yrittänyt kertoa, kun olivat niin täynnä omaa pyhää mieltään asioista. Neljän tunnin päivää ei voitu ajatellakaan, sillä työn joustavuutta ei ole Tomaniassa kehitetty mitenkään eikä mihinkään suuntaan.
- - Voivat kaiketi pahoin, työpahoinvoivatko pahasti?

Jaksamisvouhotus

- Kyllä, työpahoinvoivat ankarasti. Maa on täynnä jaksamiskeskuksia, voimaannuttamisautomaatteja ja hyvinvointiosaamisklustereita. Joka kerta kun joku alkoi puhua jaksamisongelmista ja jaksamiskursseista, ihmiset ryntäsivät oksentamaan ja tulivat sen jälkeen voipuneen näköisinä takaisin. Yökötti niin katsoakin, että melkein leimasin tomanialaiset ultramasokisteiksi. Kylpevät itsesäälinsekaisessa uupumusraivossa ja lisäävät tuskaansa puhumalla jaksamisesta.
- - Olihan täällä meilläkin tuota ongelmaa!
- Oli, mutta tarkoitat isoisien aikaista vanhaa maailmaa! No, eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Alan ihan uupua, kun ajattelenkin Tomaniaa ja sen työelämää.
- - Aiotteko julkaista Tomania-tutkimustanne jossakin?
- Kyllä, toimituskunta on päättänyt julkaista aineistoni The Vanity of the World aikakauskirjassa.

Katso seuraava juttu Tomanian konsulttiarmeijasta ja ulkoistetusta ajattelusta
Katso edellinen juttu Tomanian instituutioista

Tomanian instituutiot

2010-11-09T19:09:00.003+02:00

TERVEHDYS TOMANIASTA - 2

-- Dosentti Risakita, hauska nähdä teitä jälleen toimituksemme maisemakonttorissa.
- Mennään suoraan aiheeseen, siis Tomanian tasavallan instituutioihin. Minun on kohta lähdettävä toiseen tilaisuuteen, puhumaan kahdestatoista timantista.
-- Kaikin mokomin. Mitä haluatte kertoa?
- Jos sopii, kerron ilman keskeytyksiä, mitä olen Tomaniassa havainnut.
-- Sopii mainiosti, vaikenen tyyten.
- No niin, ensinnnäkin otan puheeksi kolme instituutiota koskevaa havaintoani. Törmäsin niihin kiertäessäni Tomanian tasavallan kylissä ja kaupungeissa. Ensimmäinen on veden varaan joutunut kirkkolaitos, toinen on suurten palvonta ja kolmas rikollisuuden tietoinen suosiminen.

Veden varaan joutunut kirkkolaitos

Kaikkialla, myös Tomaniassa, ihmiset ovat kehittäneet pahuutensa tulkintaan, kuolemankauhunsa hallintaan ja sotkuisen elämänsä syiden setvimiseen uskonnollisen instituution, kirkkolaitoksen. Juuri kun olin käymässä Tomaniassa, ihmiset erosivat jonkinlaisena joukkoerona kirkkolaitoksestaan. Jouduttavaksi, katalyyttiseksi tekijäksi mainittiin kaduilla ja kapakoissa televisiosta nähty keskustelu samaa sukupuolta olevien siunaamisesta tai vihkimisestä kirkkolaitoksessa. Nyt voitte esittää minulle kysymyksen, mikäli tämä havainto teitä kiinnostaa.
-- Kiinnostaa! Hm... Miksi tämä havainto on niin tärkeä, miksi halusitte nostaa sen esille?
- Ero kirkkolaitoksesta moisen katalyytin jouduttamana on kuin kärpäsen kakka suunnattoman peiliteleskoopin linssillä. Ei merkitystä. Tomanialaisten kyvyttömyys hahmottaa asioiden mittasuhteita on joko nerokkuutta tai vakava kansallinen joukkosairaus. Sitten haluan puhua suurten palvonnasta.
-- Puhukaa.

Suurten palvonta

Tomanialaiset eivät katso asioita kohti vaan takaviistoon, jossa oli ennen Neuvostojen liitto, suurvalta ja ankara naapuri. Nyt takaviistossa on maanosan yhteinen unioni, jota kutsuvat EU:ksi. Suurten palvonta on läpäissyt koko yhteiskunnan. Asioita perustellaan sanomalla, että se ja sekin on samaa mieltä tai että ne ja ne tulevat tukemaan hanketta tai että siellä ja täällä vastustetaan jotakin hanketta. Kysyin eräältä paikallispäättäjältä, voitaisiinko avuksi yhteisten asioiden hoitoon ottaa ns. agendaa, yhteistä työlistaa. Hän sanoi, että kävisihän se, mutta kun se ja se ei kuitenkaan hyväksy ehdotusta. Suurten palvonta alkaa vaatimalla lapsien vanhemmille vanhemmuutta, suojaamalla opettajien valta-asemaa ja pitämällä yritysten omistajien tahtoa pyhänä. Kaikki yhteiskunnallinen liike, dynamiikka on pysähtynyt takaviistoon pälyilevien tomanialaisten joukkoseisonnassa. Instituutiot ovat arvossa arvaamattomassa Tomaniassa. Mitäs ajatuksia tämä herättää?
-- Tulen surulliseksi tomanialaisten puolesta. Mutta iloinen olen siitä, ettei meillä täällä ole moista.
- Ei niin. Sitten otan lopuksi puheeksi Foucaultin väitteen rikollisuudesta.

Rikollisuuden tietoinen suosiminen

- Tomaniassa on pieni yläluokka, rikas ja joukkokateuden kohde, ryhmä johon yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vaatimukset eivät ulotu. Suurin ryhmä on keskiluokka, joka ahkeroi, saa palkkaa, maksaa verot ja kuluttaa. Keskiluokan menestys riippuu alimmasta luokasta, jonka jäsenet tekevät halpa-arvoisimmiksi arvioidut ja pienipalkkaiset työt. Alimman luokan jäsenet himoitsevat nousua keskiluokkaan. Aivan suotta, mutta kukaan ei henno heille sanoa, että toivomus on mahdoton. Alin luokka kestää tilanteensa, koska se voi verrata tilannettaan rikollisiin. He ovat aina parempia kuin rikolliset. Korkea työmoraali, velvollisuudentunto ja ahkeruus erottavat heidät rikollisista. Niinpä Tomanian yläluokalle on kullan arvoista pitää yllä riittävää rikollisvarantoa vertailuasetelman säilyttämiseksi. Mitä ajattelette tästä Foucaultin esittämästä väitteestä?
-- Kerrassaan kyyninen ja häijy kaveri.
- Tekin, arvoisa toimittaja puhutte henkilöstä, Foucaultin ominaisuuksista. Eikö rohkeus riitä tutkimaan väitettä sinänsä? No, niin ja näin, nyt minun on valitettavasti lähdettävä toiseen tilaisuuteen. Otetaan seuraavan kerran puheeksi työelämä. Se eroaa Tomaniassa rajusti käytännöistä, joihin me olemme täällä kotopoluilla tottuneet.
-- Suurkiitos teille, että annoitte lehdellemme aikaanne ja näitte vaivaa esitelläksenne Tomaniaa. Laitan toimituspäällikölle tietoa, että palkkio lähtee sovitulla tavalla tilillenne.
- Sitä odotan kovasti. Eihän tässä muuten jaksaisi sameasta ja raskaasta Tomanian kulttuurista kertoa.

Katso edellinen juttu Tomanian kansalaisista
Katso seuraava juttu Tomanian työelämästä

Joko olet käynyt Tomaniassa, maailman parhaassa tasavallassa?

2010-11-07T10:22:00.004+02:00

TERVEHDYS TOMANIASTA

-- Dosentti Risakita, tervetuloa kotimaahan. Teitte pitkän maailmanympärimatkan?
- Kyllä tein. Olin kyllä jo viime viikolla kotimaassa.
-- Aivan, nyt muistankin. Joku toimittajahan teki teistä haastattelun Keskityt perustehtävään taisi otsikko olla, muistanko oikein.
- Muistatte. Harmistuin kovasti.
Niin?
- Toimittaja kirjoitti nimeni päin ... Nyt monet lähestyvät minua höpöttämällä perustehtävästään ja nimittävät minua väärällä nimellä.
-- Aivan, jutussahan te olitte dosentti Kitarisa! Tyhmää kerrassaan sotkea nimet.
- Ei, toimittaja kirjoitti Ritakisa. Tekään ette tyhmyyttä vältä!
-- No en, mutta sopiiko että menemme pääasiaan? Puhuimme etukäteen, että olisitte halukas kertomaan matkastanne Tomanian tasavaltaan.
- Kyllä, haluan ihmetellä Tomanian tasavallan elämänmenoa. Se auttaa meitä luottamaan omaan yhteiskuntaamme ja sen perinnäistapoihin.
-- Käykö, että kerrotte ensin Tomanian kansalaisten elämänmenosta?

Kansalaisuus

- Aloitetaan kansalaisuudesta. Ensinnäkin Tomanian kansalaiset suhtautuvat kielteisesti ja vihamielisesti maahanmuuttajiin. Heidän yrityksiään vainotaan, heitä henkilöinä syrjitään ja heidän niskaansa sälytetään rikoksia.
-- Perin merkillistä.
- Niin eikä se vielä mitään. Maahanmuuttajia halutaan valkata niin, että sisään otetaan mahdollisimman vaaleat, mahdollisimman kristilliset ja kaikki työnarkomaanit. Loppuja pidetään kuukausimääriä erityisissä keskitysleireissä, joita nimitetään vastaanottokeskuksiksi. Siellä heille ei tarjota tietoa Tomaniasta, sen kielestä tai kulttuurista. Ei, vaan maahanmuuttajat saavat paikallista valuuttaa, syövät, rukoilevat jumaliaan, nukkuvat ja gettoutuvat.
-- Onneksi meillä on täällä toisin. Heidän kanssaan löytyy hurjia ideoita, joita sisäsiittoisesti emme itse keksisi.
Risakita jatkaa: - Sydämetön kahden kerroksen väki kansoittaa Tomanian.
-- Nyt en ymmärrä! Voitteko selittää, dosentti Risakita?
- Voin. Ja selitänkin. On niitä, jotka mielestään menestyvät onnensa seppinä ja niitä, joita työpaikoilla sitoutetaan, sosiaalihuollossa hyysätään ja pidetään porkkanoilla ja ruoskilla aisoissa. Sirpa Kähkönen, savolainen kirjailija kävi hiljakkoin myös Tomaniassa ja totesi saman, vieläkin, melkein sata vuotta kansalaissodan jälkeen, veljet rintaman molemmin puolin ovat epäluuloisesti toisiaan vastaan.
-- Tuota on vaikea uskoa!
- Mitä on niin vaikea uskoa?
-- No sitä, että enää olisi jälkiä luokkasodasta.
- Ette tunne Tomanian eteläisten naapurien historiaa, ette ole itse kuunnellut, miten Tomaniassa asiat laitetaan kapakoissa, tupailloissa ja hirviporukoissa pinoon. Sitten haluan ottaa puheeksi tulkinnan, jonka opin aidsiin kuolleelta Foucaultilta.
-- Mistähän mahtaa olla kysymys? Homoliitoistako?
- Ei sinne päinkään. Eikös olekin hieno juttu, jos jokainen tajuaisi oikeutensa subjektina, ettei ketään altistettaisi olemaan objekti, väline?
-- Etteköhän te dosenttina jo tiedä vastauksen!
- No, se oli heh heh retoriikkaa se. Otan esille mitä Foucault kirjoitti ihmisistä, jotka luulevat olevansa kohtaloittensa herroja, aitoja valinnan tekijöitä. Otan esille siksi, että tekin heti tämän jälkeen säntäätte lähimpään supermarkettiin ostoksille ja luulette olevanne kuningas kun pääsette valitsemaan kymmenestä eri maitomerkistä.
-- No jopas, mistä arvasitte että olen menossa ruokakauppaan.
- Teiltä putosi äsken ostoslista ja yrititte poimia sen niin etten minä huomaisi. Niin, Foucault tarkastelee vallan muotoa, alistamista, jolla ihmiset saadaan uskomaan että he itse määräävät reunaehtonsa. Ymmärrän, jos ette halua painaa lehteenne pitkää sitaattia, mutta pitäkää omana hyvänänne! Luen nyt suoraan, mitä Foucault kirjoitti: "Tämä vallan muoto, joka soveltaa itseään välittömään jokapäiväiseen elämään, kategorisoi yksilön, merkitsee hänet omalla yksilöllisyydellään, kiinnittää hänet omaan identiteettiinsä, määrää hänelle totuuden lain, joka hänen on tunnistettava ja joka muiden on tunnistettava hänessä. Se on vallan muoto, joka tekee yksilöstä subjektin. Sanalla 'subjekti' on kaksi merkitystä: olla jonkun toisen subjekti (alamainen) kontrollin ja riippuvuuden takia, ja olla sidottu omaan identiteettiinsä omantunnon ja itseen kohdistuvan tiedon takia. Molemmat merkitykset viittaavat vallan muotoon, joka alistaa ja tekee alamaiseksi".
-- Kuulosti vaikealta.
- Jätän teille tekstin kirjallisena, voitte päntätä. Kun ymmärrätte, tajuatte mitä tarkoitan kun sanon, etten tavannut Tomaniassa ainuttakaan ihmistä, joka olisi ajatellut jonkin ajatuksen ihan itse.
-- Mutta ajatuksethan syntyvät yhteisössä, rakentuvat toistemme ajatuksiin.
- Toki, mutta tarkoitan Tomanian kansalaisten pakonomaista tarvetta luovuttaa pohtimisen vaiva ja ajattelemisen piina ulkopuolisille. Sitten he yksi asia kerrallaan inttävät jostakin ihan epäoleellisesta kuten siitä, voiko homoja siunata.
-- Arvoisa dosentti Risakita, väitättekö todella, että Tomaniassa ihmiset luulevat voivansa vaikuttaa ja luulevat olevansa vapaita valitsemaan asioita, vaikka tosiasiassa heidät onkin nerokkaasti altistettu ja sitten alistettu oman itsensä herruuteen, pakonomaiseen parempana kuin muut -olemiseen?
- Nimenomaan. Tästä päästäänkin instituutioihin ja sen jälkeen työelämään. Mutta niiden aika on myöhemmin. Nyt lähdetään kahville, minulla alkaa luentosarja puolen tunnin päästä.
-- Vaikuttavaa seurata joutuisaa päiväänne. Mitähän luentonne mahtaa koskea?
- Pidän luennon Tomanian tasavallan kulttuuri-imperialismista. Tomanialaiset yrittävät vakuuttaa, että he ovat maailman parhaita milloin missäkin tai kovassa ytimessä tai parhaassa viisikossa. Kun kävin paikalla, minulta kysyttiin eri puolilla tasavaltaa jatkuvasti, mitä mieltä olen heistä. Vaivaannuin kerta kaikkiaan.

Ks. seuraava juttu Tomanian instituutioista

Keskityt perustehtävään

2010-11-02T09:53:00.003+02:00

Löydä oma timanttisi. Lähde toimittajan mukana Soisalon saareen. Tapaat dosentti Ritakisan.
Ks. http://www.paaskyset.com/rave/
Ensimmäinen kahdestatoista timantista odottaa löytäjäänsä.

Miten sinä toimisit, kun asiat työpaikalla hiertävät?

2010-10-29T07:41:00.003+03:00

Asetu ruoriin johtamaan Oy Eniacin Pohjois-Suomen yksikköä

Kuvittele, että ennen tätä hetkeä on tapahtunut:

A.
Olet saanut konsernijohdolta tehtäväksi lanseerata yksikköön uuden laatujärjestelmän. Järjestelmä perustuu kunkin yksittäisen työntekijän suoritteiden laadun arviointiin. Arvioinnin perusteella kyetään aikaisempaa täsmällisemmin jakamaan tulospalkkiot sekä määrän että laadun perusteella. Sinun oma linjasi on toinen. Haluaisit jatkaa entisen laadunarviointijärjestelmän pohjalta. Siinä ideana on asiakkaan arvoketjun kokonaistarkastelu. Tarkastelu on tehty yhteisöllisesti niin, että laatupoikkeamiin on haettu porukalla ratkaisuja.
B.
Otit yhteyttä Sakariin, ulkopuoliseen asiantuntijaan, tuttuun ja pätevänä pitämääsi konsulttiin. Hän pyysi kertomaan huolistasi. Esitit pitkän listan erilaisia pulmia, esimerkiksi seuraavia:
- työntekijöiden välillä on erimielisyyksiä, jotka haittaavat tulosten tekemistä
- jatkuviin muutoksiin ollaan hyvin kyllästyneitä, siksi uuden laatujärjestelmän lanseeraaminen tuntuu ylivoimaiselta taakalta
- et tiedä mitä omasta johtamistavastasi ajatellaan, mutta tiedät, että ihmiset puhuvat toisistaan kielteisesti selän takana
- uuden laatujärjestelmän seurauksena ihmisten saattavat kampittaa entistä enemmän toisiaan, kukin huolehtii vain omasta onnistumisestaan
C.
Sakari ehdottaa, että hän juttelisi kaikkien työntekijöiden kanssa kahden kesken luottamuksellisesti. Jokainen voisi nimettömyyden turvin kertoa omat tuntemuksensa ja huolensa. Samassa yhteydessä jokainen kävisi läpi SILK-testin. Testin avulla saadaan tietoa siitä, mikä on ominta persoonallista käyttäytymistä. Sakarin mukaan testitulokset auttavat ymmärtämään, miten eri tavoin toimivat ihmiset tulevat toimeen keskenään ja kuinka he ottaantuvat yhteisiin tavoitteisiin.
D.
Tunnet toisaalta helpotusta. Sakarin avulla saisit selville tunnelmat, odotukset ja kokemukset, joita työntekijöillä on. Sakari voisi myös sopivasti markkinoida uutta laatujärjestelmää tai ainakin tasoittaa sille tietä. Kenties hän voisi myös saada tietoon, mitä ihmiset ajattelevat johtamistavastasi. Mutta toisaalta sinua askarruttaa Sakarin ehdotus. Mahtaako se olla viisas juuri meidän työyhteisössämme - tai ylipäänsä?

Miten sinä toimisit, kun asiat ovat työpaikalla tällä mallilla ja kun olet saanut pureskeltavaksi Sakarin ehdotuksen?

Parannetaan maailmaa?

2010-10-20T19:12:00.004+03:00

Myönnetään.
Olen maailmanparantaja. Epäselvää vain se, minkä maailman - monista eri vaihtoehdoista.
Tulee vastenmielinen olo, jos joku koko ajan valittaa jostakin. Tästä kirjoitin blogissani Atlaksesta.

Jos haluan olla maailmanparantaja, huokein vaihtoehto, aidan matalin kohta, metkuin temppu on aloittaa valitusvirsi jostakin.
Kalliimpi vaihtoehto on ottaa selvää, ehdottaa muutosta. Niinkuin tekee ystäväni, joka taistelee natriumglutamaatin käyttöä vastaan, vastustaa geenimanipuloituja kasviksia ja kritisoi medikalisaatiota.

Tervetuloa maailmanparantajaksi, minulle sanotaan.

- Onko pääsyvaatimuksia, kysytään.
Kyllä, vahvin vaatimus on luopua itsetärkeilystä. Opetus tulee Etelä-Amerikan intiaaneilta (Carlos Castanedan välityksellä). Toinen, sekin rankka vaatimus on lakata uskomasta että maailma parannetaan järjellä ja että liiat tunteet ovat pahasta. Maailma parannetaan myötätunnolla (elämän kunnioituksella, miten vain haluat). Jos kykenen tuntemaan sinua kohtaan myötätuntoa, voit kukoistaa, olla parhaimmillasi ja käyttää minun rinnallani maalaisjärkeä reunojaan myöten.

Mikä voisi pilata hyvän yritykseni parantaa (joku) maailma?

Itsetärkeilyn ja perusrakkauden sivuuttamisen lisäksi jatkuva toisten normittaminen, heidän motiiviensa miehittäminen, henkinen imperialismi vaikkapa fundamentaalisella uskonnolla tai tieteellisten auktoriteettien avulla.

Atlas kannattelee maapalloa

2010-10-18T08:27:00.002+03:00

On se vaan niin väärin!

- Ihmiset eroavat kirkosta Homoillan takia. Väittävät mediassa. Eikö se ole karmaiseva merkki kirkon vanhoillisuudesta?
- Tai siitä että ihmiset ovat tuulella käypiä mielihyvänsä pyydystäjiä.

- Elintarviketeollisuus sotkee lihapulliin kanan nahkoja ja vaikka mitä epämääräisiä perkkeitä. Mihinkään ei voi enää luottaa.
- Proteiinia saat kuitenkin pullista tuli se raaka-aine mistä vaan. Kuluttajat vaihtavat toiseen, ellei maku miellytä.

- Amerikassa ei ole todellista demokratiaa. Joku Greene on noussut otsikoihin ja demokraattien senaattoriehdokkaaksi tyhjyydestä. Mihin tämä maailma on oikein menossa!
- Eivätkö amerikkalaiset mittaa ulos sitä mitä ovat itse luoneet. Valtataistelu on aidattu ja mahdollinen väkivalta padottu eri tavalla kuin meillä Suomessa. Ja mekö olisimme esikuva?

- Niin, kyllä tämä vaalirahasotku on kamalaa. En usko poliitikkoihin. Kaikilla niillä on näppinsä jossakin.
- Olisi perin outoa, ellei olisi. Ilman verkostoja poliittiset vaikuttajat eivät tuntisi kansalaisyhteiskunnan tilaa ja tarpeita senkään vertaa...

- No entäs Kiina sitten. Siellä käyttävät kylissä avointa väkivaltaa pakottaakseen ihmiset ruotuun. Kommunistit eivät näy missään mutta vaikuttavat kaikkialla. Kukaan ei säästy kurilta ja valvonnalta.
- Jos sinulla olisi valtaa ja voimaa, mitä tekisit asialle?
- En tiedä.
- Siinäpä se.

- Sitten on vielä tämä työelämä. Muutoksia tehdään liukuhihnalta, ihmiset eivät ehdi keskittyä työhönsä ja hienoille ylimmän johdon korulauseille naureskellaan. Kaiken maailman konsultit vilistävät pitkin käytäviä puhumassa elämälle vierasta teoriaa.
- Jos sinulla olisi valtaa ja voimaa, mitä tekisit?
- Hm. Onhan se toisaalta totta että elämme jatkuvassa muutoksessa ja ellei mennä eteenpäin, jäädään jälkeen. Kai se muutosjohtamisen kiima kuuluu työelämään. Se kai se tarina sitten on kuitenkin...

- Milloin aiot päästää itsesi pannasta?
- Että mistä?
- Kiusaat itseäsi ja stressaat toisia epäkohdilla, joille et löydä ratkaisua.
- Mutta kun kannan huolta ihmiskunnan tulevaisuudesta!
- Ihan totta?
- Ihan totta.
- Et sitten ole samaa mieltä kuin kiistelty Heidegger?
- Että mitä?
- No tämä saksalainen filosofi nosti molemmat kätensä pystyyn teknisen kehityksen, koneistumisen, mekanisoitumisen edessä ja kehitti Silleen jättämisen filosofian. Etkö voi jättää jotakin silleen?
- Tuskin, nytkin painaa kauhea huoli kun lasten huostaanotot lisääntyvät, omaishoitajien taakka kasvaa ja vanhusten hoiva on retuperällä.
- On sinulla vaikeaa.

SINÄKÖ ONGELMA?

2010-09-25T17:17:00.002+03:00

Tervetuloa, halataanko pitkästä aikaa?

Näen Sinut. Alkaa palaveri.

(Kerron yhdestä esityslistan asiasta.)

Tiedät etukäteen, etten oikein hyvin ymmärrä Sinua. Enkä - kuten ehkä oletatkin - hyväksy samoja tavoitteita. Ja ilmiselvästi meillä on erilainen käsitys asioista.

Mitä tapahtuu?
Syntyy voimien kenttä, voimakenttä.
Miten sen tunnistat?
Vastaatpa näin tai noin, uskon että olet tosissasi, toimit vakaumuksesi mukaan ja viet asioita unelmiin, joihin uskot.
Uskonko todella, vai oletko kanto kaskessani?
Miten siis tästä eteenpäin?

TIEN FILOSOFIASTA : VARHAISTA IHMETTELYÄ

2010-08-10T11:20:00.005+03:00

Tuomas Akvinolaista pyydetään esitelmöimään konferenssiin, jonka aiheena oli Tien filosofia. Hän vilkaisee laajaa käsikirjoitustaan Summa Theologiae, poimii esiin luvun, jonka otsikkona on: "Voiko yhdellä ihmisellä olla useita lopullisia päämääriä?" (emt s 243). Esitelmä alkaa kiteytyä samalla lakonisuudella, samoilla järkisen päättelyn keinoilla kuin varsinainen Summakin.
Pieni poika ilmestyy oven rakoon. "Löysitkö mansikoita?" Tuomas kysyy. "Löysin monta tietä moniin mansikkapaikkoihin", poika vastaa. Poika huomaa, kuinka ymmälleen oppinut Tuomas joutuu. (Tarina on keksitty.)

Jokaisella on kokemusta tiellä kulkemisesta, oikean tien etsimisestä ja päämäärään pääsemisestä. Silti (induktiivinen päättely) lukemattomat havaintomme tiestä osana elämäämme eivät vielä todista oikeaksi sitä, että elämällä olisi suunta, askelten pohjana tie ja kiintopisteenä valitsematon tai valittu tarkoitus. Entä sitten, kun tapahtuu sellaista, joka kumoaa täysin aikaisemmat käsityksemme tiestä, jota kuvittelemme kulkevamme?

Karl Popper kieltäytyi kutsusta kokoukseen, jossa käsiteltiin induktiota. Popperin mielestä induktiota ei ole, hullua siis osallistua aihetta koskevaan kokoukseen. Jaakko Hintikan pääteesi vuoden 2006 tutkijakollokviossa oli, ettei sellaista erityista "objektiivista ilmiötä kuin syysuhde ole olemassa". Siinä kiusaa kuunalaiseen kausaaliseen maailman uskoville ja tarkoitusta selityksenä käyttäville tiensä etsijöille.
(Gylling Heta, Niiniluoto Ilkka & Vilkko Risto (toim.) 2007. Syy. Gaudeamus Helsinki, sivu 215).

Paasikivi ja Kekkonen turvasivat Suomen liikkumavaraa ja itsemääräämisoikeutta sodanjälkeisen kylmän sodan tilanteessa. YYA-sopimuksen johdantolauseen maininta "Suomen pyrkimyksestä pysytellä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella" riitti hauraaksi perusteluksi Suomen puolueettomuudelle. Presidentti Kekkonen haki puolueettomuudelle kansainvälistä tunnustusta. Jälkikäteen niinkuin tapahtumissa aina käy löydettiin ristiriitaisille tilanteille ja sattumuksille eheä, johdonmukainen ja aukoton tulkinta: Paasikiven - Kekkosen linja. Itsenäisen kansakunnan tie kylmän sodan maailmassa.

Pyysin ystäviäni ja tuttaviani miettimään omaa elämäänsä ja liittämään pohdintaan Tien käsitteen. Toivoin heidän asettavan kysymyksen tiestä. Sain hyvin erilaisia, hyvin arvokkaita vastauksia. Tässä muutamia:

- Mikä tie seuraavaksi? Kysyjä etenee työurallaan kuin suunnistaja. Yhdellä erotuksella. Kysyjä ei tarvitse maalia, päämäärää. Itse tie on jo valtakunta (Waltari, Valtakunnan salaisuus).

- Mihin tämä tie vie? Kysyjä provosoi pohtimaan elämän kulkua. Kysymyksen ymmärtää kaiketi parhaiten se, joka on valinnut opiskelupaikkansa, saanut uuden työpaikan tai lähestyy eläkkeelle siirtymistään.

- Olisinko voinut tietää? Kysyjä vahvistaa Hintikan väitteen: emme elä kausaalisessa syyn ja seurauksen maailmassa vaan riippuvuuksien verkostossa. Mitä tahansa voi tapahtua, mikään ei ole välttämätöntä, kaikki on mahdollista. Kontingenttisuuden tajusta maksaa myös hinnan: oma elämä, elämäntie ei ole vapaan tahdon, sattuman eikä välttämättömyyden linjaamaa. Yhdelle tämä tieto merkitsee vapautta, toiselle ahdistavaa tietoisuutta kaiken tarkoituksettomuudesta.

- Elämä on tie, joka ei johda mihinkään? Ihmettelevän väitteen tekijä oli pieni poika, jolle oma mieli tarjosi vastauksen shamanistisessa viisaan kiven kohtaamisessa. Myöhemmin pojasta tuli kirjailija. Kirjailijana hän kertoo toisiinsa sattumanvaraisesti ja rinnakkaisesti linkkiytyvistä tapahtumista. Tie ei ole ehkä hävinnyt alta vaan maailmasta on paljastunut loputon teiden verkosto.

- Eikö tie tarkoita merkitysten maailmaa? Tuttavani pohtii tietä omanlaisensa kristillisen käsityksen varassa. "Olla tiellä" viittaa merkityksiin. Tiellä pysyvät hullutkin uskonsa avulla, kirjoittaa tuttavani. Ilmeisesti usko - hengellisen elämän kokemuksena - ohjaa löytämään merkityksiä. Fundamentalistille kaikella on oma lukittu tarkoituksensa, mutta näin pitkälle tuttavani ei päättele. Hän jättää ihmiselle vastuun korostaessaan etsimisen ja tietoiseksi tulemisen merkitystä.

- Tien merkitys - mikä se on? Kysyjä pohtii laajasti työelämää, ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, johtajuutta ja omistajaintressin osuutta yrityksen päätöksenteossa. Kysyjälle tie on samaa tarkoittava kuin valinta: "Jokainen rakentaa oman tiensä omien valintojensa mukaiseksi. Joka hetki ollaan teiden risteyksessä, tekemässä päätöstä, mitä tietä kuljetaan. Toisen tie on pidempi kuin toisen, toisen tie on risukkoisempi ja mäkisempi kuin toisen. Jokaisen on tiensä kuljettava, jonkun rinnalla tai ilman, sekin on meidän päätettävissämme." Eikö kysyjän ajattelu nosta esiin kohtaloistaan määräävän Sankari-ihmisen, vapaan tahdon kalliopohjalla autonomisen toimijan (Nietzsche)? Siksi jää ihmettelemään, miksi kysyjä maalaa inhorealistisen kuvan työelämästä, jossa ihmisten vaikutusmahdollisuudet jäävät näennäisiksi. Hän päättää pohdiskelunsa seuraavasti: ”Edessä on siis pysyvä kestolama, josta johtajisto tulkitsee edullisimpaan tapaan itselleen sopivasti milloin on mikäkin taloussäätila. Ja kuka saa almuja nöyrtymällä tai päätyy kerettiläisenä ulkopuolelle halveksittuna ja hylättynä. Nyt köyhin kymmenys on annettu lauman raadeltavaksi. jotta huomio ei kiinnittyisi siihen, miten vailla mitään perusteita johto päättää itse palkita itseään oman tulkintansa mukaan; aina ansaittu, vaikka yritys olisi konkurssissa.”

Kirjoittajan kuvaus herättää ihmettelyn yhteiskuntavastuusta ja erilaisten teiden eettisestä perustasta. Tien filosofian avaus eettisiin ja moraalisiin perustoihin on esillä tuonnempana.

- Mitä eri teitä ihminen elämässään kulkee? Tätä tuntuu kysyvän ystäväni, joka kertoi ammatillisesta tiestä, vanhemmuuden tiestä jne.

- Mitä kaikkea ihmettelyä tie (suhteessa elämään) voi herättää? Tähän kysymykseen tuntuu vastaavan ystäväni, joka assosioi vapaasti näin: "Tie - tietön taival - polku - tienhaaroja - moottoritie - mutkasta tietä näkymättömiin - oman polun kulkija - miten valita oikea polku - päämäärätietoinen kulku - toisen tietä ei voi kulkea - jos on päämäärä, et elä nykyhetkeä vaan tulevaisuudessa - kuljenko harhaillen vai valitsenko tienhaarat tietoisesti - polulla on ollut kuoppia ja risuja, melkein kompastunut 90-luvun lamassa - kompuroiden tietä pitkin - väliin pätkä suoraa, jonka päähän näkee - seuraavan mutkan taakse ei näe - muuttuuko tie koko ajan - onko siinä mitään samaa kuin aijemmin kuljetussa matkassa - kenen tietä seuraan - minä olen tie (=esimerkki (totuus ja elämä) - tie alkaa ja päättyy, vai päättyykö - syntymä ---->>> kuolema ja tie niiden välissä - kaunis/ruma tie - poliitikot mutkittavat tietä/heittävät kiviä/risuja - saanko ihan itse valita tieni ja polkuni vai ulkopuolinenko ohjaa?"

Mikä ihmisten erilaisista kysymyksistä ja vastauksista herättää huomiotasi?

Kuten politiikassa, myös elämässä voidaan jälkikäteen osoittaa suuria peruslinjoja. Paasikiven - Kekkosen linjan lisäksi linjataan ihmisten elonpäiviä silloin, kun heille jätetään viimeisiä hyvästejä.

Popperiin ja Hintikkaan luotan: vaikka useimmilla meistä on vankka käsitys elämästä tienä, jaamme onneksi tai valitettavasti käsityksen elämästä riippuvuuksien satunnaisena verkostona. Tiet eivät pääty mihinkään.

Tuomas Akvinolainen huomaa, ettei hänen Summassa esittämänsä ajatuskulku toimi. Elämässä voi olla monia lopullisia päämääriä. Mansikkapaikkoja on lukuisia. Kaikille paikoille vie lukuisia teitä.

Se joka kulkee tiettömiä taipaleita, tekee samalla uusia teitä.

Kaikkia teitä ei tunneta.

Kaikkia päämääriä ei tiedetä.

Etkä sinäkään ole vielä sanonut viimeistä sanaasi.

Rottien kielestä

2010-07-18T09:19:00.002+03:00

Suuriko viisaus piilee siinä, että vain harvoin sanomme mitä todella ajattelemme?
Mennään vaikkapa tuttavien luo, jotka mieluusti esittelevät asuntojaan Kuopion Saaristokaupungin alueella.
- Moderni koti! - vaikka tarkoitamme, että asunto ja kalustus ovat liian pelkistettyjä, steriilejä, kalseita ja edustuskotimaisia.
- Kotoinen - sanomme kun piipahdamme vanhassa omakotitalossa ja näemme ränsistyvää, huolimattomasti pidettyä taloa, lattioilla virttyneet räsymatot.
- Omaperäinen - sihahdamme hillitysti, kun silmiimme osuu tyylitön, räikeistä sisustusratkaisuista kyhätty kokonaisuus.
- Persoonallinen! Tällä sanalla selviämme tuttavasta, jonka koti on sanalla sanoen mauton.
- Kaunis koti! parahdamme tuttavamme olohuoneessa, jonka kaikki kaapit, hyllyt ja muutkin tasopinnat ovat täynnä vuosikymmenien varrella kerääntynyttä sälää ja roipetta, tietysti pölyt pyyhittyinä.

Työrajoitteiset ovat monen yksityisajattelussa laiskoja, saamattomia tai muulla tavoin itse asiansa mokanneet.

Maahanmuuttajista on viime aikoina tullut kohderyhmä, josta aika suoraan sanotaan omat mielipiteet aika monella taholla. Pelkään, että nyt naamioidaan fasismia maahanmuuttokriittisyyden taakse.

HOTUA ON

2010-06-11T15:50:00.010+03:00

Hotua on - tulevaisuuksien rajalla

Istutaan kieseissä. Kurvan takaa aukeaa viuhkan tavoin kylä. Meille kerrottiin, että se on viimeinen kylä tulevaisuuksien rajalla.
Huomaan, että vaikutat kiinnostuneelta. Ketäpä ei houkuttelisi paikka, jossa herätään katsomaan tulevaisuuksia joka ikinen aamu.

Pelossa suojaudutaan

Pysähdymme suuren kartanon pihamaalle. Meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi, vaikka isännän ja emännän katseissa vilahtaa ennakkoluuloinen pelko.
- Miten te suhtaudutte tulevaisuuksiin? kysyn ja sanavalmis emäntä tokaisee: "Tässä kartanossa suojaudutaan kaikkia muutoksia vastaan. Jos rehellisiä ollaan, pelkäämme tulevaisuuksia".
Osoitat sormella ikkunoita. Minäkin havahdun huomaamaan, kuinka pikkuruiset ikkunat kartanossa on. Isäntä tajuaa ihmettelymme: "Eikä tulevaisuuksista niin ylen paljon haluta mitään tietääkään".

Kaikkeen suostutaan ja kaikkeen reagoidaan hauraalla arvopohjalla ja ohuella tiedolla

Toivotamme isäntäväelle terveyttä. Jatkamme matkaa. Huomaat tien oikealla puolella taloryhmän. Kysyt ihmeissäsi, mitä pihoissa oikein hyöritään. Ensimmäinen talo on maalattu äskettäin akvamariininsiniseksi. Toinen talo on sekin tuoreessa maalissa, kukonheltan punainen. Kolmannen talon pihaan pysähdymme. Isäntäväki ehtii hät hätää tervehtiä, sitten jatkavat säntäilyään puuhasta toiseen. Jukolan Eeron kokoinen ja ikäinen koltiainen kertoo, että täällä "te vieraatkin voitte nähdä, kuinka tulevaisuuksiin reagoidaan". Kysyn, mahtaako apuna olla jokin ennuste, tulevaisuuden käsikirjoitus tai muu suunnitelma. Minulle nauretaan. "Tekin saisitte opetella altistumaan päälle kaatuville muutoksille!" meitä neuvotaan. "Kaikkeen pitää reagoida, pitää olla nykyaikainen. Varsinkin kaikki uusi teknologia on otettava heti käyttöön."

Tapahtumia tulkitaan ja niihin sopeudutaan

Kukaan ei näytä tarjoavan kahvia eikä muita virvokkeita. Päätämme jatkaa matkaa.
Tulemme ison yrityksen pihamaalle. Tavaravarastot ovat melko vähissä, piha on siisti, ihmiset kulkevat joutuisasti, mutta kiireettömän oloisesti.
- Miten te suhtaudutte tulevaisuuksiin? kysyt parilta kaverilta.
- Tulkitsemme alinomaa tapahtumia ja sopeutamme toimintamme toimintaympäristön tilaan, vastaa toinen, se, jonka lippis on nurinpäin takaraivolla. Huoleton velikulta vinkkaa silmää ja jatkaa: "Sitäpaitsi tuo ei ollut korulause vaan täyttä totta. Sopeutumista on kolmea lajia. Hallitsemme ne kaikki!".
- Kertokaa ihmeessä lisää, pyydän.
- No tietysti ensimmäiseksi on täydellinen sopeutuminen eli ympäristön monimuotoisuuteen vastataan omalla monimuotoisuudella. Tai jos haluatte kansankielellä: maassa maan tavalla. Toiseksi osaamme hienosti kosmeettisen sopeutumisen. Olemme olevinamme mukana muutoksissa ja aitokreikkalaiseen tapaan osoitamme tilastoin, kuinka hienosti toiminta on sopeutettu vaatimuksiin. Kolmanneksi osaamme naamioitua ympäristöömme niin, ettei kukaan kiinnitä meihin huomiota. Tätä nerokasta sopeutumisen lajia harjoittelemme lähes päivittäin.
- En ymmärrä aivan kaikkea, mitä sanotte, huokaan ja vilkaisen sinua. Huomaan epätietoisen ilmeesi.
- Kyllä te joskus myöhemmin hoksaatte, miten sopeutua parhaiten. Meilläkin meni sukupolvi, parikin aikaa, meille vastattiin.

Huolta kannetaan ja päistikkaa tulevaisuuksiin törmätään

Juomme kahvit firman konttorissa. Kysymme mukavan rupattelun lomassa, millaista mahtaa olla meno seuraavassa talossa.
- Siellä asuvat kylämme sairaimmat ihmiset. He kulkevat melkein kirjaimellisesti kantamalla kummassakin kädessään painavaa koria ja selässään raskaan näköistä reppua. "Mistä on kysymys?" kysyt. Meitä pyydetään menemään taloon ja ottamaan itse selvää asiasta.
Saavumme talon pihapiiriin. Astumme porstuaan. "Mitä teillä on noissa koreissa, joita kannatte käsissänne?" kysyn.
- Tässä vasemmanpuoleisessa ovat ne huolet, joille emme mahda mitään. Mutta jonkun on niistäkin huolta kannettava, talon emäntä kertoo ja jatkaa: "Oikeanpuoleisessa ovat huolet, joille itse voimme jotakin".
- Miksi ette tee noille huolille jotakin? kysyt ihmeissäsi. "Ei kukaan ehdi mitään tekemään, kun koko ajan pitää huolehtia", sinulle vastataan.
- Teillä näyttää olevan täällä tuvassa sairasvuoteita. Mitäs toipilaita te täällä hoidatte? ällistelen omasta puolestani.
- Hoidamme ihmisiä, jotka ovat törmäilleet päistikkaa erilaisiin muutoksiin. Moni muutos on tullut puun takaa. Joskus joku on uhmissaan ylittänyt rajan ja tullut heitetyksi takaisin tulevaisuuksista.
- Mitäs teillä on repussanne, se näyttää raskaalta?
- Jokainen kuljettaa repussaan edellisten sukupolvien sälyttämiä ylisuuria odotuksia, omien mokien tuottamaa häpeää ja jatkuvaa syyllisyyttä omasta keskeneräisyydestä.
- Eipä ihme, jos reppunne painaa.
- Eipä niin.

Tapahtumia ennakoidaan, niitä arvaillaan ja selviytymistä vahvistetaan Sattuman satoa -korteilla

Tiedustelen talon väeltä, mitä seuraavassa talossa, tuolla tienmutkan kohdalla mahtaa tapahtua.
- Siellä ennakoivat ja arvailevat tulevaisuuksia. Ovat muka parempaa väkeä. Puhuvat yhdeksästä hengestään, väittävät että monimuotoisuus on onnistumisen ydin.
Kuulen isännän äänessä kateuden ja silmissä tajuan ahneen kiillon.
- Mahtaako siellä löytyä ratkaisu meidän ongelmaamme, kysyt samalla kun lähestymme viimeistä taloa tien päässä, aivan tulevaisuuksien rajalla.
- Saa nähdä, kysytäänpä tuolta rullaluistelijalta, on ehkä talon väkeä, huikkaisen ja riennän tavoittamaan urheiluliiviin ja pyöräilyhousuihin pukeutunutta kuntoliikkujaa, sellaista ikänsä liikkuneen näköistä kohti.
- Hei, tervetuloa! kaveri sanoo ja kehottaa menemään vaaleaksi rapatun talon pihamaalle. Pihamaalla on paljon väkeä. Kyselemme talon tapoja. Auliisti kertovat, miten talossa tulevaisuuksia kohdataan.
- Ennakoimme suhteellisen varmoja asioita, teemme tarinoiden avulla arvauksia tulevaisuuksista ja pidämme Sattuman satoa -iltoja, meille kerrotaan. Sattuman satoa? Mistä oikein on kyse, ihmettelen.
- Käytämme mitä tahansa voi tapahtua -vihjeen avulla laadittuja kortteja. Kortit sekoitetaan ja näin saamme mihin tahansa varmana pidettyyn asiaan yllätysmomentin, kertoo nuori nainen, ilmeisesti talon tyttäriä. Pyydän esimerkkiä.
- Puoli vuotta ennen Neuvostoliiton hajoamista puhuimme 1970-luvulla ilmestyneestä kirjasta, jossa epäiltiin, kykeneekö neuvostovaltio pitämään yllä niin mittavaa asevarustelun tasoa kuin mitä se piti suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Kokeilimme Sattuman satoa. Ensimmäinen kortti, joka nousi, sisälsi yhden ainoan sanan: Tulipalo. Emme tietenkään uskoneet, että mitään neuvostovaltion romahduksen tapaista sattuisi. Oletimme, että osavaltiot ja tasavallat yrittäisivät irrota Neuvostoliitosta, syntyisi kapinoita sisältäpäin. No, näinhän ei tietenkään käynyt mutta yhdessä suhteessa onnistuimme arvauksessamme: hoksasimme, että Suomen ja Neuvostoliiton kauppa saattaisi romahtaa ja siihen on syytä jo nyt varautua.
- Onnistuitteko?
- Kyllä. Olimme ensimmäinen talo, joka polkaisi vientimarkkinat Kaukoitään suuressa mittakaavassa.

Tulevaisuuksien kohtaamisesta

Palaamme reissulta kotiin. Kysyt minulta, mitä opin.
- Ainakin sen, että meidän kannattaa jatkaa ideamme kehitystyötä: miten kohdata erilaisia tulevaisuuksia. Lakkarissa on ainakin kymmenen toimintatapaa. Kylässä näimme osan niistä. Minulle vahvistui käsitys, että reissu kannatti. Entä sinä? Mitä opit?
- On hotua - tulevaisuuksissa ilman rajoja.

Vaatimattomuus on rumaa, varsinaisuus kaunista

2010-05-26T22:29:00.006+03:00

- Enhän minä kaikkea ymmärtänyt, mutta yritän jotain teille kertoa.

Vaatimaton ihminen, hänen syvästi kunnioitettu nöyryytensäkö se siinä pilpahtaa ensimmäisenä esiin?

Pieni lapsi vie kaiken mahdollisen huomion. Röyhkeyttä padottiin vielä 1980-luvullakin opettamalla lapset hiljaisiksi, kun aikuiset puhuvat. Sittemmin lasten hillittömälle huomiontavoittelulle ei ole rajaa pantu - vapauden ja sallivuuden nimissä, pipin välttämiseksi. Pipi tulee traumoista, traumat rajoituksista ja rajoitukset ymmärtämättömistä vanhemmista.

Entiseen aikaan lapsilta vietiin aika, tila ja rahkeet vapautua itseensä viittaaviksi varsinaisiksi ihmisiksi. Heideggerin kutsuun on vaikea vastata, kun oleminen ja aika määritellään ulkopuolelta. Lapselle määriteltiin elämänjuoni ja villi-ihminen juurittiin pois kasvatuksella.

Nykyiseen aikaan lapsilta viedään vapaus toisella tapaa. Kun elämän reunaehdot piirretään mielihyvän saavuttamiseksi, laivan kapteeniksi kehittyy hirviömäinen oman onnen tavoittelija. Vanhemmista ei ole luotseiksi, koska hekään eivät näe vapautta ja vastuuta samassa kuvassa.

Tietysti kaikki mitä yleistäen kirjoitan, on vain osittain totta ja sirpaleisesti siellä täällä. Kysyn silti, mikä voisi olla napaansatuijottavan onnenetsijän vihollinen?

Elämät ovat sen verran kompleksisia, että kartta, kompassi ja marssikäsky saatetaan delegoida korkeimpaan käteen. Niin tekee Per Olov Enquistin Matkamies teoksessa Lewi Pethrus, joka menetti helluntailiikkeen johtajana elämänuskonsa. "Minusta ei ole uskomaan eikä toivomaan. Sinä saat osoittaa, että sanasi pitävät paikkansa. Tai ehkä olet vain kätkenyt kasvosi minulta. " Niin hiljaista on. Kolkkoa.

Lewi tutkii sydäntään. Aluksi hän luuli, että on liian ujo ja vähäpätöinen toisten joukkoon. Sitten oppi läksyn, jota ei unohda. Kaikki nöyryys, vaatimattomuus, ujous ja heikko omanarvontunto olivat vain levottoman ja täyteen mittaan paisuvan itsetärkeilyni valeasuja.

Varo ujoja, suurin ylpeys, pahin röyhkeys ja kookkain kataluus tunkee heidän silmäkuopistaan väkisin esiin. Tarkoitan tietysti sosiaalisesti ujoja, en sairaita enkä kokemattomia.

Työpaikoilla syntyy johtamistapaa ja kulttuuria, joka tekee meitä meiksi ja me vaikutamme sekä johtamiseen että kulttuuriin. Jalostavatko ne ihmisistä mudassa mönkiviä ruutanoita, samoissa sosiaalisissa pienpiireissä pyörtäviä ahvenia vai vastavirtaan uivia lohia? Ovatko työpaikkojen toimintaympäristöt vastaavasti mutelikoita, pieniä lahdekkeita vai vuolaita virtapaikkoja? Vaatimattomuus käy ruutanoille. Niiden on ahveniin ja lohiin verrattuna syytäkin olla vaatimattomia. Mutta miten käy lohen, joka Anthony de Mellon vertauksen mukaisesti luulee olevansa ruutana ja identiteetistään tietämättömänä jatkaa mönkimistä mudassa?

- Enhän minä kaikkea ymmärtänyt, mutta yritän jotain teille kertoa. Olin työyhteisötaitojen kurssilla. Siellä olivat esillä sekä alais- että esimiestaidot. Näytän teille seuraavaksi, millainen on hyvä esimies ja millainen on hyvä alainen. Kurssilla korostettiin, että näiden listojen avulla voi laatia työpaikalle yhteiset pelisäännöt. Tärkeää on noudattaa niitä ja seurata sääntöjen toteutumista.

- Kiitos raportista. No, seuraavaksi meillä onkin tässä palaverissa aiheena työvuorokäytännön tarkistaminen. Se herättää paljon tunteita, tiedän jo etukäteen, mutta varmasti pääsemme yhteiseen ratkaisuun. Korostetaanhan alaistaidoissakin, että on tärkeää ymmärtää asiat myös työnantajan kannalta...

Taviksen mahti ja sankarin hauraus

2010-05-25T14:13:00.002+03:00

Jokaisella on sydämessään pieni, surkea tavis. Per Olov Enquist kertoo Matkamies kirjassaan, kuinka sankari, helluntailiikkeen suuri johtaja Lewi Pethrus oli sisimmässään vain "vähäinen, pikkuovela länsigötanmaalainen kulkukauppias".

Taviksen mahti löytyy rajoilta. Seurustellaan yli säätyrajan. Työläistaustainen muistaa tai häntä muistutetaan, kuka on kuka. Rotujen rajalla tavis saattaa hätääntyä maahanmuuttajakammoiseksi ilkimykseksi. Isompi palkka ja työtehtävä kiinnostaisi, mutta turvallisinta on jäädä taviksena sijoilleen kadehtimaan parempiosaisia. Taviksen mahti voittaa kuoleman. Arkun on oltava kallis, saattojoukon suuri, muistotilaisuuden näyttävä ja hautakiven iso.

Rautaristi elokuvan sankari alikersantti Steiner pilkkaa aatelisperäistä kapteeni Stranskya, jolle rautaristin ansaitseminen sankariteoilla on sotatyön varsinainen tavoite. Sankariksi pyrkivän hauraus on itsepetosta, kateutta, ahnehtimista ja suuriluuloisuutta. Sam Peckinpah antaa viimeisen sanan Bertolt Brechtille, joka kommentoi todellisen sankarin, Steinerin elämää: "Älkää iloitko hänen kuolemastaan. Vaikka maailma on yhdessä pysäyttänyt äpärän, narttu joka synnytti hänet on yhä kiimassa."

Matkamies romaanin antisankari, Sven Lidman tulee huoritteluretkiensä jälkeen helluntaiuskoon, käyttää runoilijan kutsumustaan loisteliaiden saarnojen pitämiseen ja nousee Lewi Pethruksen rinnalle helluntailiikkeen johtajaksi. Aletaan odottaa esikoista. Äidillä on hirvittävät kivut, mutta lääkäriin menoa pitkitetään. Sillä kyllä Jumala auttaa. Sven joutuu oman aabrahamintyönsä viemään loppuun asti.

Esikoista odotetaan, mutta hirmuiset pelot ja suunnaton toivo vuorottelevat elämän vuoristoradaksi. Lapsi kasvaa kohdussa. Asento on väärä. Sikiö on otettava palasina kohdusta.

Elämä voi jatkua myös sikiön paloittelun jälkeen. Mutta voiko tapauksen unohtaa?

Mahdin ja haurauden tasoitustyötä tehdään kyllä. Organisaatioissa eletään herkkusienikulttuuria: päätään muita pitemmät katkotaan. Mielen vuoristoradat valjastetaan arjen palvelukseen mielialalääkkeillä. Lievemmät tapaukset hallitaan sananparsilla: Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Taviksen mahdin takaa paljastuu suuruudenhulluus. Hulluus altistaa sankaruusunelmille, kaikkivoipaisille mielikuville itsestä ihailtuna, huomattuna ja vallastaan huumaantuneena.

Sankaruus vuoren erakossa ja alikersantti Steinerissa lienee samaa perua. Sitä, että ennen viisastumistaan pilkkoo puita ja kantaa vettä ja viisastumisen jälkeen pilkkoo puita ja kantaa vettä.

Mutta eikö itseensä viittaava työnsä tekeminen kunnolla ole aika tavista?

Äärimmäinen teko

2010-05-23T10:06:00.002+03:00

Kutsun pojan luokseni. Kerron, että lähdemme uhraamaan vuorelle. Annan pienen poikani kantaa uhripuut. Veitsen kätken viittaani.

Vuorenrinteellä pysähdymme. Rakennan uhrialttarin. Asetan puut alttarille. Poikani ihmettelee, missä uhrilammas on. Sytytän puut. Otan veitsen esille. Usko auttaa minua jaksamaan. Usko tekee minut varmaksi. Uskoni varassa olen valmis luopumaan ainoasta toivosta. Uskoni on valmis syrjäyttämään kaiken muun paitsi Jumalan tottelemisen.

Kohotan veitseni tappaakseni oman ainokaisen poikani. Juuri kun aion survaista veitsen poikani sydämeen, minua kutsutaan nimeltä. "Tässä olen." Herran enkeli sanoo: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi".

Aabrahamin tarina on sen tarina, joka on valmis hyppäämään uskonsa varassa kuilun yli. Pimeys on kaikkialla. Uhkarohkea hyppääjä ei tiedä, ottaako kukaan vastaan. Odottaako syli hyppääjää? Putoaako ja murskautuuko kallioon?

Kierkegaardin Pelko ja vavistus tai Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus antavat vastauksen kysymykseen: Mihin ihonalainen, napakeskeinen elämänkatsomukseni riittää? Vain niin pitkälle, että pelkään ja vapisen kyvyttömänä ottamaan ensimmäistä askelta…

Kumpaa tarinan kertojan jumala oikein tavoittelee: ihmistä, joka sokeasti alistuu kaikkeen vai ihmistä, joka kykenee kohtaamaan äkilliset, arvaamattomat tapahtumat? Koulussa opetettiin aikoinaan sokean kuuliaisuuden tulkinnalla. Meille lapsille haluttiin tottelemisen ja hyvän järjestyksen särmää.

Mitä Aabraham ja me hänen kaltaisensa lopulta on valmis uhraamaan? Mikä on sinulle pyhintä, luovuttamattominta, rakkainta? Eikö se ole - kuten kuopiolainen vaikuttaja Merja Leppälä sanoi - yhteys itseen, toisiin ja Jumalaan? Jos tässä onkin kysymys yhteyden hylkäämisestä eikä suinkaan jumala-suhteen lujittamisesta, koko tarina kääntyy meitä vastaan. Sillä silloin kaikki yhteyksien katkeamiset, toisten mitätöimiset, henkiset ja ruumiilliset vallankäytöt ovat pojansurmia. Veitsi heiluu ja järki selittää kaiken myöhemmin: "tein käskyn mukaan", "se oli ainoa vaihtoehto", "mikään muu ei enää auttanut"...

Vielä tätä ei huomata. Vielä irtisanomista tai työpaikkakiusaamista siedetään. Vielä poikia uhrataan. Pari sataa vuotta sitten mustaihoinen afrikkalainen ihminen ei orjana ihminen ollutkaan. Nyt virhe huomataan.

Vielä joskus huomataan, kuinka suostuimme telomaan toisiamme ja olemaan telottavina.
Silloin kutsun pojan luokseni. Nostan pojan harteilleni ja kuulen miten hän hekottelee onnellisena.

Palaute on tärkeä: kolme tilannetta

2010-05-22T18:45:00.001+03:00

Tilanne 1. Työnjohtaja N on ystäväsi ja pyytää Sinulta neuvoa: Miten annan palautetta työntekijälle, joka on juuri äsken tehnyt mokan?

Tilanne 2. Työntekijät kohauttelevat olkapäitään ja murjaisevat vitsejä, kun yritän antaa työohjeita, valittelee työmestari. Kuvittele, että työmestari arvostaa Sinua ja neuvojasi. Miten jelppaat työmestaria?

Tilanne 3. Menemme suureen julkisen palvelusektorin yritykseen. Näemme kuvassa esitetyn tilanteen. Palautelaatikko on kiinnitetty seinälle. Läpinäkyvässä taskussa on palautelomakkeita. Siivouskärryä pidetään - silloin kun sillä ei ajella - palautelaatikon edessä. Musta jätesäkki - jos ilkeästi kuvitellaan - on valmiiksi varattu palautteita varten.

Huomatkaa nerokkaasti asetellut siivousvälineiden varret. Ne estävät tehokkaasti jonninjoutavien palautteiden antamisen.

Kuvittele, että juuri tätä ihmetellessäsi käytävällä kulkee yksikön johtaja, hyvä tuttavasi vuosien takaa. Mitä sanot hänelle palauteasiasta?

Kommentoi tilanteita, provosoi toisiakin kommentoimaan!

JUONI TUHOAA ELÄMÄN, MONTAKIN

2010-05-16T19:32:00.002+03:00

Kun lapsi syntyy, on maailma jo tehty hänelle valmiiksi. Lapselle on varattu rooli. Rooliin pakottamista nimitetään kasvatukseksi. Kasvamisessa iskostetaan lapselle juoni, joka hänen on määrä viedä elämässään läpi.

Tiedän, että meistä vanhemmista useimmat kieltävät näin jyrkän kritiikin. Lapsi, joka ei kykene astumaan todistajanaitioon, tietää kuitenkin oikean vastauksen. Vaikka isä tai äiti ei odotuksiaan sanoisi tai sanoisi, mutta lisäisi että omapahan on kuitenkin valintasi, vaikka isä tai äiti ei siis pukahtaisi, lapsi lukee vanhempiensa reaktioista. Lapsen sosiaalinen älykkyys riittää mainiosti päättelemään, millaista juonenkulkua hänen päiväänsä, viikkoonsa, vuoteensa, elämäänsä on ajateltu.

David Shields esittää kirjallisuuden suhteen vastaavan juonikielteisen kannan (Helsingin Sanomat 16.5.2010, Todellisuus, tule takaisin!, Kulttuuri). Kirjallisuudesta ei ole todellisuuden hahmottajaksi, kun se pakeni juonelliseen fiktioon ja kun taide eristettiin omaksi saarekkeekseen.

Teemu Ikonen kertoo Shieldsin kirjasta: "Shieldsin manifestissa uuden kirjallisuuden vihollisiin kuuluu romaani. Shieldsin mukaan kirjallisuuden onnettomuudet alkoivat, kun romaani puhdistettiin taidemuodoksi ja mielikuvituksen tuotteeksi 1800-luvulla. Romaanin valtaannousun myötä kirjallisuus vetäytyi itseensä ja lakkasi kommunikoimasta tieteen, filosofian ja yhteiskunnallisen ajattelun kanssa. Näin tallattiin polku kohti merkityksettömyyttä."

Eräs mies alkoi jo nuorena koota lippusille kaikki havainnot, joita teki. Lippusia kertyi tietysti monta hyllymetriä. Ikämiehenä kaveri lastasi mapit autoonsa, ajoi British Museumiin ja lahjoitti koko elämäntieteensä tulokset museolle. Karl E. Popper, joka käytti tarinaa, pyrki sen avulla osoittamaan, ettei erillisistä havainnoista ole mihinkään ilman jotakin jäsentävää ...

En tiedä, mikä yhteys elämäntieteen tekijällä British Museumin käytävällä olisi Shieldsin kritiikkiin tai lapselle tarkoitettuun juoneen. Tuntemattomista syistä kolme eri juttua ovat samassa yhteydessä. Ollaan alueella, jossa kausaalisuus (syyn ja seurauksen välttämättömyys) ja loogisuus (asioiden käsitteellinen riippuvuus) eivät päde tai aukea. Tällä alueella katkeaa ymmärrys, jolla juonellisuus ympäröidään ja otetaan haltuun. Aivan samoin kuin tiedettäisiin, miksi lapsi varastaa ja korjataan tilanne niin, että lapsi voi - tällä kertaa rakastettuna - jatkaa hänelle varatun juonen toteuttamista.

Per Olov Enquistin Matkamies teoksessa kuvataan yhdeksi kappaleeksi valettua. Ihmistä, joka on kadottanut yhteyden minuuksiinsa: On tärkeää kuvata ihmisille todellisuus sellaisena kuin se on. Siis sinun itsesi näkemänä. Ainoa. Oikea.

Joistakin lapsista kasvaa johtajia. Joistakin johtajista muutosjohtajia.

Johtamiskoulutus on kuten Enquistin romaanissa saarnaajakoulut Lewi Pethruksen mielestä yksi organisaatioista koostuvan maailman syöpäsairauksista. Onneksi kaikki eivät altistu muutosjohtajiksi. Siis siihen, että tehdään käsikirjoitus. Harjoitellaan vuorosanat. Rakennetaan kulissit. Esitetään suurelle yleisölle. Ainoa. Oikea.

Kun lapsi syntyy, kaikki on valmista. Kun ihminen kuolee, kaikki jää kesken. (Umberto Eco).

FOUCAULTIN VANA

2010-05-15T12:29:00.002+03:00

Missä ollaan, kun jotakin asiaa ryhdytään porukalla tuumaamaan, suunnitelmaa tekemään tai päätöstä valmistelemaan? Missä ollaan, kun soitan kaverille ja koetan saada hänet mukaan uuteen hankkeeseen. Missä ollaan, kun puhelin soi ja ystäväni kysyy, lähdenkö lenkille hänen kanssaan?

Paljas, avoimesti käytetty ja suoraviivainen valta kuvataan Foucaultin teoksessa Tarkkailla ja rangaista. (Foucault Michel. 2001. Tarkkailla ja rangaista. Suom. Eevi Nivanka. Otava, Keuruu.)

Taivutteleva, verhottu, houkutteleva valta kuvataan ihmisen jumalaa ja johtajia koskevissa mielikuvissa. Matti Hyrckin esittämästä teoriasta on jalostettu työyhteisöjen ihmissuhteita ja johtamista koskevia ideoita. (Hyrck, Matti. 1996. Mielen kuvat Jumalasta. Therapeia-säätiö, Pieksämäki. Mäkipeska, Marja Niemelä, Terttu. 2005. Haasteena luottamus. Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja syvärakenne. Edita yritysjulkaisut. Helsinki.)

Per Olov Enquistin Matkamies teoksesta, helluntailiikkeen monikerroksisesta kuvauksesta voi johtaa vallankäyttöön liittyviä ideoita:

Koulut ja kirkot voivat raastaa ihmisen hajalle. Kun koko ajan tähdätään
valmiiden vastausten oppimiseen eikä maailma ympärillä vastaa tuputettua oikeaa katsomusta, syntyy sietämätön epävarmuus. Sillä maailma ympärillä on huonosti pysäytettävissä vakaaksi ja
ennustettavaksi arjen rutiineilla ja valmiilla uskomuksilla. Mitä tahansa voi tapahtua. Huomenna, heti aamusta rattijuoppo voi ajaa ylitseni.

Jotta syntyisi eukkomeri, jotta mummojen massat lähtisivät liikkeelle,
tarvitaan korokkeella istuvat veljet. He jököttävät kuin harmaat kivet
hurmiossa uskovien lasten edessä. (- Enquist herätysliikkeestä)

Ollaan tarkkoina. Heti kun ihmisten välille syntyy luottamus, liike, intohimo, tätä yhteyttä ei saa organisoida olemattomiin, hävittää pelisääntöihin tai estää tekemästä valtoimenaan yhä uusia variaatioita.

Jos lähdetään pelisääntöjen rakentamisen tielle ja jos niitä vaaditaan noudatettaviksi, yhä uusien sääntöjen tarve johtaa pysähtymisen aikaan. Suolapatsaita kaikkialla. Kokovartalokipsissä.

Jos onnistut valtaamaan toisen ihmisen ajattelun, saat hänet katsomaan toisesta näkökulmasta. Sitten istutat omantunnon tilalle oman moraalisi. Hajautat porukat niin, ettei asemasi horju. saat ihmiset näkemään toisensa sinun kauttasi.

Mitä jää jäljelle, kun pyhyys jättää ihmisen? Sammunut intohimo. Kulottunut valmiiden uskomusten ja ajatusten lakeus. Epätoivo. Halleluja-huudon tukahtuminen? Paitsi luottamusta kova vallankäyttäjä voi kadottaa arvokkuutensa. Se pyhyys voi olla vielä jäljellä, vaikka olisi valtaansa sairastunut.
( Enquist Per Olov. 2003. Matkamies. Suom. Antero Tiusanen. Gummerus. Jyväskylä.)

Missä ollaan, kun ollaan vuorovaikutuksessa ja jokin asia on keskiössä? Ollaan voimakentässä. Se syntyy aina, kun ihmiset omine intresseineen tulevat yhteiseen tilaan. Miten toimia voimakentässä? Kuinka selvittää ristiriitaiset intressit? (Deleuze, Gilles. 2005. Nietzsche ja filosofia. Suom. Tapani Kilpeläinen. Summa. Helsinki.)

Mikä siis olisi viisas tapa osallistua seuraavalla kerralla voimakenttään, joka jonkin asian yhteyteen vääjäämättä syntyy?

Sikermä

2010-05-14T20:54:00.002+03:00

Jokaisen ihmisen kutsumuksena on ajatella itse. Milloin olet viimeksi ajatellut ihan oman ajatuksen. Minkä ajatuksen?

Jokainen laatii koko ajan elämästään jatkuvasti täydentyvän selostuksen. Tai voisi laatia. Aivan kuin Raamattukin on jatkuvasti kirjoitettava, aina tekeillä oleva teos. Kuten Raamattu elämäkin on tekeillä oleva teos. Keskeneräiset eivät pääse tärkeilemään, se on valmiiden virka. Silti tärkeillään, sillä uskotaan luulon olevan tiedon väärti.

Kummallista. Vaikka elämä on selostettu, tarina luotu ja viimeinen matka menossa, salaisuus ei ole auennut. Vielä suurempi arvoitus on käsillä.

Ei ihmisen mieltä voi selittää. Mielen laita on kuin rakkauden. Niitä ei voi selittää. Mutta millaisia olisimme, ellemme yrittäisi?

Kuolevan viimeiset sanat: ”Ei sitä voi selittää”. Merkitystä ei tiedetä.

Lukemasi sikermän taustalla vaikutti ruotsalainen kirjailija Per Olov Enquist. Hänen vuonna 2003 suomeksi ilmestynyt teoksensa Matkamies kertoo helluntailiikkeestä ja sen johtamisesta. Enquist Per Olov. 2003. Matkamies. Suom. Antero Tiusanen. Gummerus. Jyväskylä.

MITEN kirjahanke vauhtiin!

2010-05-09T20:18:00.000+03:00

Mitä vastauksia annat MITEN kysymyksiin?
Miksi juuri MITEN on perustava kysymys?

Perustin tänään nimimerkki Evertsonin toivomuksesta MITEN kirjahankkeen blogisivuston. Kelpaa aloittaa yhteistyö. Vai mitä?

Toivotaan, ettei hyvin suunniteltu ole puoliksi pilattu. Ei. Ei toki.

Mihin elämä eläjänsä altistaa?

2010-05-04T08:25:00.002+03:00

Kirjoitin blogissa Herää vaikket nukkuisi! arvoituksellisesti elämästä, johon altistutaan silkasti siksi, ettei kuolema ole vielä korjannut.
Kysyin, mitä yhteistä mahtaa olla listan asioilla:

Kristinusko
Pukupakko
EU
Kasvattaminen
Neuvostoliitto
Vaalijärjestelmä
Kokoustekniikka
Naisten alistaminen?

Kristinusko
En kestä päässäni vallitsevaa sekasortoa. Tarvitsen jotakin Isoa selitystä kaikkeen. Tarvitsen liennytystä jatkuvaan syyllisyydentuntooni. Kaipaan jotakin, joka hyväksyisi ehdoitta. - Älä murehdi, ratkaisu on olemassa: Kristinusko (tai islam tai mikä tahansa maailman selitysmalleja tarjoava oppijärjestelmä). Yhteiskunnan vallankäyttäjien kannalta Kristinusko on näppärä väline. Kuuliaisia kannattajia on helppoa ohjailla.

Pukupakko
Tilaisuus, johon Sinut on kutsuttu, on hyvin muodollinen. Halutaan ehkäistä ennalta arvaamattomat sattumukset. Halutaan edetä hyvässä järjestyksessä. Halutaan välttää kaikenlaista häiritsevää sekasortoa. Siitä pukupakko.

EU
Euroopan kansojen vuosisadat ovat verisiä. I ja II maailmansodan aiheuttamat sekasortoiset olosuhteet haluttiin estää. Siksi tehtiin 1920-luvulla Locarno-sopimus ja perustettiin II maailmansodan jälkeen Euroopan Unioni. Loppujen lopuksi - vaikka EU:a vastustettaisiin kuinka - EU luo sääntöjensä ja toimielimiensä avulla järjestystä. Todistamme 2010, miten jäsenvaltio Kreikan sekasortoinen talous ja pankkijärjestelmä koetetaan pelastaa.

Kasvattaminen
Vanhemmat, sukulaiset, naapurit ja opettajat haluavat juuria lapsista pois arvaamattoman, vaistonvaraisen käyttäytymisen. Kasvattamista tarvitaan, jotta säilyisi hyvä järjestys, jotta estettäisiin sekasorto, jotta lapsista juurittaisiin ajoissa pois villi-ihmisten ennakoimaton käyttäytyminen. Kun lällällällieru saadaan aisoihin, pienet pahikset voidaan viedä näytille hyvätapaisina mallikappaleina.

Neuvostoliitto
Kollektiivinen yhteiselämä, kyky toimia yhteiseksi hyväksi ei onnistu ilman tiukkaa, ylhäältä kontrolloitua järjestystä. Ihmiset eivät ole kypsiä kommunistiseen järjestelmään. Siksi tarvitaan sekasorron välttämiseksi johtavan luokan (proletariaatin) diktatuuria.

Vaalijärjestelmä
Kun eri ryhmittymät, puolueet kamppailevat vallasta, tarvitaan intressiristiriitojen säätelyä. Muuten suistuttaisiin vahvimpien oikeuteen ja heikoimpien kapinaan, kapinaan ja sekasortoon jonka tunnus on 1918. Vaalijärjestelmän avulla säädellään vaikuttamisen keinoja ja toiminnan menetelmiä. Kannatuksen laskentamalli on paras tämänhetkinen lopputulos eri puolueiden linjauksista.

Kokoustekniikka
Ihmiset pitävät paljon kokouksia. Niissä voi edistää tärkeitä asioita, niissä voi tärkeillä ja niissä voi antaa ymmärtää olevansa tärkeä. Kokouksia vaanisi sekasorto, jos kuka tahansa voi puhua ja taivutella toisia mihin ja miten tahansa. Siksi kokouksilla on tiukasti puheenjohtaja, sihteeri, pöytäkirjantarkastajat sekä ennenkaikkea säännöt, joiden mukaan on toimittava hyvän järjestyksen ja säällisten muotojen varmistamiseksi.

Naisten alistaminen
Joissakin kulttuureissa miehet pelkäävät itsessään vellovia sekasortoisia haluja ja himoja. Näiden usein inhottavien ja levottomuutta herättävien elämysten lähteenä ovat naiset, joista vilahtaa joskus näkyviin nilkka, joskus niska, korva tai muu Luojan luoma osa. Naiset on alistettava, jotta miesten valta-asema estäisi arvaamattoman, sekasortoon johtavan naisenergian ja jotta miehet pysyisivät sänkyjensä ulkopuolella tolkullisina.

Joten: yhteinen nimittäjä löytyy, eikö totta?

Herää vaikket nukkuisi!

2010-05-03T17:55:00.002+03:00

Moni toisille herätystä saarnaava sekoilee. En tee poikkeusta.

En ole ainoa, jolle tulee silloin tällöin mieleen, kuinka joidenkin toisten olisi hyvä olla, elää ja toimia. Toisten puolesta tietämisen taito saadaan esikuvista. Isät ja äidit, ukit ja mummot muista puhumattakaan ovat iät ja ajat näyttäneet tietä oikeassa olemisessa.

Aion kertoa, mistä oikeassa olemisen taidossa oikeastaan on kysymys.

Aion paljastaa salaisuuden, josta vain harvat ovat perillä.
Mitä? Voiko löytyä lukija, joka ei tietäisi, mistä on kysymys?

Kyllä voi. Etsimiseen tarvitaan ärsytystä. Lukija on saatava pois kolostaan, johon hän on joko tietämättään tai muuten toheloimalla joutunut.
Ärsytetään, mutta täynnä myötätuntoa, jota lukija ei välttämättä ollenkaan ansaitse.
Toisaalta tekee mieli saada lukija ymmärtämään, mistä on lopulta kysymys. Toisaalta sitä ajattelee, miksi jaella helmiä sioille.
Jos lukija olisi vanhempi, hoksaisi kyllä. Kunhan tulette vanhemmiksi, tajuatte.
Mahtaako aika riittää? Usko (ja ymmärrys) eivät ole joka miehen. Tiukka raamatullinen hokema auttaa kyhäämään rasistiselta tuntuvan muurin hoksaavien ja sokeudessaan rämpivien välille. Osa ihmisistä jää apuni ulkopuolelle. Mihin ryhmään sinä lukijani kuulut? Paikkasi tiedätkö sen?
Jos et ole vielä masentunut, tarjoan sananlaskullista apua. Näitähän riittää: tasan eivät käy onnenlahjat. Eikä onnea ojaan saada, vaikkei se sinne kaada.
Joskus ehkä tulet ajatelleeksi, että tiedät muita paremmin, kuinka kannattaisi toimia. No, vahinko sattuu viisaallekin, tyhmällä se on toisessa kädessä.

En siis tiedä, paljastanko salaisuuden lukijalle, jonka mahdollisuus hairahtua ja riski käsittää väärin ovat musertavat.
En ihmettele vaikka lukijat tuumaavat, miksen arvaa omaa tilaani ja anna arvoa toisillekin. Sykerryttävä tieto suuren salaisuuden hallussapidosta vie kalat pohjoistuulen lailla kattilastakin. Arvauksille ja arvon antamiselle ei jää aikaa, tilaa eikä rahaa. Miksi näyttelisin nöyrää, kun tiedän että useimpien lukijoiden on syytäkin olla vaatimattomia.

Suuri salaisuus liittyy kysymykseen: Mikä on listassa mainittujen asioiden yhteinen nimittäjä:

Kristinusko
Pukupakko
EU
Kasvattaminen
Neuvostoliitto
Vaalijärjestelmä
Kokoustekniikka
Naisten alistaminen?

Vastaus liittyy sekasorron, kaaoksen, harmonian ja järjestyksen sekä isännän ja rengin käsitteisiin jollakin tavalla.
Tämän vihjeen varassa lukija löytää perille. Pakottomasti. Talonpoikaisella järjellä. Soljuen.

Miksi täällä on niin huono ilma?
Ennen sanottiin: Itsekehu haisee.

Kuka arvon lukijoista on ärsyyntynyt niin paljon, että heittää takaisin tai esittää arvauksen yhteisestä nimittäjästä?

Kysymystä jo pohtineet tai laiskimukset voivat vilkaista yhtä mahdollista vastausta, sitä oikeaa. Ks. blogia Mihin elämä eläjänsä altistaa?

Pilauksien kansanaarteisto keräysvaiheessa, osallistu!

2010-04-23T10:23:00.002+03:00

Kuinka pilata hyvin suunniteltu tapaaminen? Kokoamme pilauksien kansanaarteistoa. Valikoimasta tulee epäilyksittä runsas. Keskitymme seuraavaksi työpaikoilla syövän tavoin levinneeseen kokous- ja neuvottelurumbaan.

Miten aloittaa neuvottelu? Menestyksellinen pilaus synnyttää onnettoman avauksen
Haluat toimia avainvaikuttajana työpaikallasi ja sinulla on omasta mielestäsi kanttia sanoa asioista sanottavasi.
Lähdet tuokion kuluttua tapaamaan työnjohtajaasi. Aiot esittää hänelle pyynnön. Teillä on ennestään mukavasti sujuva, arkinen vuorovaikutussuhde.
Työnjohtaja on tottunut jo siihen, että sinulta tulee ideoita, kritiikkiä ja kommentteja. Hän arvostaa sinua, ja sinä olet tästä tietoinen. Sinäkin arvostat työnjohtajaa.

Minkä vaikuttamisstrategian valitsen?
Hetken mietittyäsi päädyt selkeään ja yksinkertaiseen toimintatapaan. Se voisi olla vaikkapa seuraava.

Avautuminen. "Tuntuupa hyvältä, kun järjestit aikaa tämän X:n käsittelyyn. Se on painanut mieltäni jo pari viikkoa."
Informaatiota. Kerrot, mikä on tilanne asian X kohdalla juuri nyt.
Pyydetään mukaan. "Miten sinä itse näet tämän asian ja kuinka sitä kannattaisi lähteä...?"
Kuuntelu ja ymmärtämyksen ilmaiseminen. Työnjohtaja puhuu. Tarvittaessa käyttäytymisodotuksen esittäminen, jos työnjohtaja ei halua omalta osaltaan viedä asiaa eteenpäin.

Onneton avaus voi pilata paljon
Millä eri tavoin aikomasi vaikuttamisstrategia voidaan pilata aivan alussa? Kerron joitakin esimerkkejä todellisesta elämästä.
1. "Hieno juttu, että sinulla on aikaa. Tällä asialla on kova kiire." Viestissä on paineen luomista, työntövoimaa, joka saa itselleen riittävän, omanarvontuntoisen työnjohtajan rypistämään kulmiaan.
2. Tulet paikalle ja luomatta katsekontaktia ja ehtimättä vielä istua aloillesi aloitat selittelyn. "Tässä tuli vähän kiire, no, hyvä kun odotit, huh huh.."
3. Aloitus sisältää peitetyn arvostelun. "Olipa hyvä, kun järjestit aikaa. En oikein saanut selvää sähköpostiviestistäsi, mitä mieltä olet tästä asiasta." Työntövoimana on ensin myönteinen arviointi, sitten arvostellaan sähköpostivastausta kielteisesti.
4. Tunnet olevasi hermostunut. Purkaudut puheripulilla. Lopulta työnjohtaja alkaa katsella ikkunasta ulos. Olet menettänyt vaikutusvoimaasi.
5. Kerrot aluksi, ketkä kaikki auktoriteetit tai kuinka suuri porukka on jo ehdotuksesi kannalla. Omanarvontuntoinen, itsenäisesti ajatteleva työnjohtaja alkaa heti epäillä periaatetta: Miljardi kärpästä ei voi olla väärässä.
6. Kaivat esiin työnjohtajan aikaisempia sanomisia ja vääntelet ne niin, että ne oikeastaan tukevat ehdotustasi. Työnjohtaja ei tietenkään muista sanoneensa mitään tuollaista. Saatat hänet epävarmaan tilaan. Epävarmat eivät tunnetusti kykene linjaamaan toimintaa. Muistamattomat paremmin.
_________________________________________________
Nyt kaikki lukijat kommentoimaan.
Mitä muita pilauksia olette itse käyttäneet?
Valitut pilaukset tulevat julkistukseen Avainvaikuttajaksi työelämässä.

Viereksivä Valtteri ja kiroileva opettaja

2010-04-22T12:01:00.003+03:00

Miten tapahtumista syntyy tarinoita, tarinoista tulkintoja ja näkökulmista erilaisia todellisuuksia?

Kiistoista, kriisitilanteista, sotkuista ja virheistä purkautuu tarinoita.
On tapahtunut jotakin. Itse kukin sanoittaa kokemustaan omalla tavallaan.

Selityksen kertoja: kerron, mikä ulkopuolinen taho aiheutti ongelman, itse olen syytön. Toiset vilkuilevat epäluuloisen näköisinä ja tuijottelevat kengänkärkiään.

Sankaritarinan esittäjä: kerron, kuinka otin johtajuuden ja luotsasin ongelmatilanteen onnelliseen loppuun. Toiset vilkuilevat välillä taivaalle ja sivuilleen, ihmettelevät minkä valheellisen palautteen voisivat antaa tyyliin: ”En yhtään ihmettele, että juuri sinä pystyit ottamaan johtajuuden tilanteessa”.

Uupumustaan valittava: kerron, kuinka raskas, ylivoimainen, voimat vienyt ongelmatilanne oli ja kuinka edelleen kärsin unettomuudesta, vaivoista tai säryistä. Toiset nyökyttelevät kiinnostuneen näköisinä (ja kiittävät jotakin isompaansa, ettei myrskyn silmä sattunut omalle kohdalle). He saattavat tarttua käteeni, kysyä tarkennuksia ja kääntää muullakin tavoin veistä haavassa tyyliin: ”Sinullahan on ollut ennenkin taipumusta joutua kurjiin tilanteisiin”.

Kokemustaan jakava: kerron tositapauksen ja konsulttikirjallisuuden esikuvien mukaisesti selostan, että samalla tavalla kannattaa toimia meilläkin. Toiset epäilevät, soveltuuko käytäntö ”meille”, joka saa muista erottavan vivahteen: ”Tuskin sopii Meille”. Muutamat, jotka pitävät minusta ja luottavat minuun, kertovat olevansa kiinnostuneita.

Facebookin käyttäjä: kerron parilla rivillä, mitä tapahtui. Facebook-ystävät kommentoivat tyyliin: ”Tsemppiä kuitenkin” tai ”Minullekin sattui kerran…” tai ”Koeta kestää”.

Kerrotuista tarinoista purkautuu jäsentyneitä kuvauksia.

Neutraali toimittaja saattaisi kertoa seuraavan tarinan.

”Valtteri liekuttelee tuoliaan, istuu lippis takaperin päässä tunnilla ja hörisee itsekseen omiaan. Opettaja koettaa saada Valtterin istumaan suorana ja vastaamaan kysymyksiin niin kuin toisetkin. Valtteriin kehotukset eivät vaikuta millään tavalla. Kun tunti on päättynyt, opettaja menee ensimmäisenä käytävään ja jää odottamaan Valtteria. Valtteri löntystelee käytävälle. Opettaja alkaa vimmatusti karjua ja kiroilla. Valtteri vetää päätä hartioiden väliin ja naureksii huvittuneesti. Opettajan molemmat kädet ovat nyrkissä sivuilla. ”Kyllä sen tekis mieli lyödä, mutta siihen se ura menis”, Valtteri miettii ja kääntyy poispäin. Kotona Valtteri kertoo tapahtuman. Äiti soittaa rehtorille ja kertoo, mitä on tapahtunut. Rehtori pyytää äitiä tulemaan koululle. Sitten rehtori juttelee opettajan kanssa, joka todistaa Valtterin täysin mahdottomaksi ja haluttomaksi käymään koulua. Yhdessä arvuutellaan perheen ristiriitoja. Alkaa neuvottelu. Rehtori kertoo äidin yhteydenotosta kolmannessa persoonassa, vaikka äiti on paikalla. Äiti moittii opettajaa, sanoo tämän olevan väärällä alalla, jos ”tuolla tavalla kiroilee lapsille”. Opettaja mottaa takaisin kysymällä, että eiköhän ole parempi kun parannetaan kasvatusta siellä kotona. Rehtori vetää hetken kuluttua yhteen. Hän ja opettaja puhuttelevat Valtteria. Äidin toivotaan kasvattavan poikaansa”.

Kuvauksista louhitaan tulkintoja ja luokitteluja.

Ihmiset katsovat samaa tapahtumaa tai siitä kerrottua tarinaa omasta näkökulmastaan. Se mistä katsotaan, määrää sen mitä nähdään. Lopulta syntyy eri todellisuuksia, vaikka ihmiset kuvittelevat elävänsä samassa maailmassa.

Psykologi: Tässä lienee kysymys kommunikaatio-ongelmasta opettajan ja Valtterin välillä. Valtterilla on samaan aikaan vaikea murrosikä.

Psykiatri: Opettajalla aktivoituvat vanhat, käsittelemättömät traumat, joita narsistisesti haavoitettu Valtteri käyttää hyväkseen etsiessään rajojaan. Suosittelen intensiivistä perheterapiaa, sillä äidin aggressiivinen käyttäytyminen viittaa mahdolliseen perheväkivaltaan.

Työsuojeluvaltuutettu: Rehtori puolustaa opettajaa niin kuin pitääkin. Opettajalle pitää jatkossa taata työrauha. Suosittelen, että rehtori menee mukaan tunnille seuraamaant tilannetta.

Työyhteisökonsultti: Juuri tämän tapaisia tarinoita kaipaamme, kun hahmotamme kokonaiskuvaa työyhteisön arjesta. Rehtorin johtamistilanne on ristiriitainen. Lojaalisuus opettajaa kohtaan on pitkällä aikavälillä koko työyhteisön kannalta tärkeää.

Kuten tarinassa, tulkinnoissakaan ei ole mukana valttereita, joiden selän takana heidän rakas äitinsä juttelee maailman typerimmän opettajan ja mukaisällisen, rangaistuksia jakavan rehtorin kanssa. Kafkan Oikeudenkäyntiä muistuttavassa tapahtumasarjassa Valtteri aistii ulkopuolelta, kuinka hänestä ja hänen käyttäytymisestään puhutaan hänen selkänsä takana. Valtterilla on lajitovereita. Vanhuksia, joista puhutaan kolmannessa persoonassa samalla kun tehdään heitä koskevaa hoitosuunnitelmaa. Omaisia, joille tiedotetaan tehdyistä ratkaisuista. Ylipäänsä lajitoverit löytyvät sieltä, missä käytetään asiantuntijavaltaa ja palvelukeskeistä toimintatapaa.

Heuristisen, keksivän ongelmanratkaisun osaajat eivät tulkitse eivätkä luokittele.

He kaivavat esiin kehittämiskohteita. Kehittämiskohteilla he tarkoittavat täsmällisesti asetettuja, yksiselitteisesti tulkittavia MITEN - tyyppisiä kysymyksiä.

Heuristinen viittaa neulan etsimiseen heinäsuovasta. Mikä lukemattomista haarautuvista poluista, luvuttomista mahdollisuuksista olisi se kehittämiskohde, ratkaistava kysymys, johon tapaus Valtterin kohdalla olisi aiheellista kajota? Onnistuuko heuristisesti etenevä? Kyllä, mutta tuloksen ratkaisee hakustrategia.
- Siis mikä?
- Oletko koskaan pilkkonut kirveellä polttopuita?
- Totta kai.
- Kun laitat pöllin pölkylle, mihin kohtaan isket ensimmäiseksi? Mihin tahansa keskellä pölliä vai tiettyyn kohtaan?
- Keskelle, siitähän se halkeaa.
- Eipä vainenkaan. Pienet hiushalkeamat kertovat puun rakenteesta. Jos lyöt halkeamaan, pöllin rakenne särkyy helposti.
- Tuo on kyllä totta.
- Eikö ole siis kuviteltavissa, että tietyn kysymyksen ratkaisu on kuin taitava isku hiushalkeamaan. Ratkaisu johtaa monen muunkin kysymyksen ratkaisemiseen?
- Kai se noin on, tuota kannattaa varmaankin harjoitella...

Rehtorille ongelma oli tilanteen rauhoittamisen haaste. Opettajalle tärkeintä oli päästä pälkähästä, kun tuli kiroiltua. Äiti piti poikansa puolta niin kuin kaikki kunnon äidit tekevät. Valtterille lienee tärkeintä (hänen ääntään ei kukaan ole vielä kuullut) se, että voi viereksiä rauhassa omissa jutuissaan, kavereiden kanssa.

Mitkä ovat ne kehittämiskohteet, joita heuristisesti toimiva tarinasta löytää?
Ota kantaa? Mitkä kysymykset opettajan kannattaisi ratkaista? Entä rehtorin? Äidin? Valtterin?

Tämän blogin sisältö on osaltaan auttanut kehittämiskohteiden käsitteellisessä tarkastelussa. Mistä tunnistat kehittämiskohteen, kun se tulee kadulla vastaan?

AK - tässäkö pelastus ja apu?

2010-04-20T12:40:00.000+03:00

AK:n tiukkaan pakattu, tunnelatautunut ryhmä kurvaa paikalle maastopyörillään. He alkavat kertoa kokemaansa. Tässäkö sinullekin pelastus ja apu?

Mara: Toiset jäävät lakanoiden väliin lämpimään kuorsaamaan. Minun on katsottava ulkolämpötilat, keliolosuhteet ja reittikartat, pukeuduttava ja painuttava ulos raikkaaseen aamuauringon paisteeseen. On pakko hengittää raikasta kevätilmaa ja kuunneltava lintujen laulua.

Liisa: Parhaat kaverini menevät autolla Puijon mäelle, nousevat torniravintolaan, tilaavat gourmet-aterian ja odottelevat iloisesti keskustellen herkkuja lähikehityksen vyöhykkeelleen. Meikäläinen polo joutuu juoksemaan kaupungin läpi ja hölkkäämään Puijon mäen ylös. Torniin ei hikisenä tohdi, alamäkeen on käännyttävä ja tunnettava dopamiini- ja endorfiinipurskeet niinkuin joka kerta. Altistuminen mielettömälle hyvänolontunteelle ja vieläpä yksin vaatii veronsa: nouseminen mäelle on kerta kerralta helpompaa.

Ritva: Ennen vanhaan ei tarvinnut kuin vähän pyrähtää pihatiellä, jo nousi syke ja hengästytti niin, että juoksuaskeleet piti vaihtaa loivaliikkeiseen kävelyyn. Varoitan kaikkia aloittamasta säännöllistä liikuntaa. Käytän syketietokonetta, jonka ohjausta seuraan ja niinpä teen joka viikko tietyn määrän rasvanpolttoliikuntaa, tietyn määrän kuntoliikuntaa ja tietyn määrän ns. maksimaalista liikuntaa. Valitettavasti pienet pyrähdykset kotitanterella eivät juuri saa viisaria värähtämään. On pistettävä juoksuksi, tehtävä pitkää matkaa ennenkuin voi sanoa että nyt alkaa hengästyttää. Ei tällainen peli vetele.

Reiska: Suurin vaurio on kertomatta. Ellei tämä pelota ja saa ihmisiä havahtumaan, sitten ei kyllä mikään. Kuvitelkaa nyt, mitä tapahtuu, kun meikäläinen huippukunnossa oleva keski-ikäinen ihminen alkaa tulla vanhaksi. Pumppu pelaa, lihaskunto on loistava, kömpelyyttä kyllä ilmenee, mutta vain vähän. Kun sitten alkaa elämän viimeinen viisvuotiskausi - niin kaikki luulevat - sitä elääkin sitkeästi ja pitkään kaikkien perinnön kärkkyjien ja lääkäreiden ja terveydenhuollon rahoittajien kiusaksi kaksikymmentäviisi vuotta. Vielä viimeisen vuotensa aikana kiertää fillarilla Vehmersalmen lenkin eli satasen, vaikka ylämummossa ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen asunut kukaan, joka tuntisi edes itseään. Mitä terveempi ja kuntoilevampi kansa, sitä korkeammiksi terveydenhuoltomenot yhteiskunnassa kasvavat. Enkä ole väittämässä mitään vaan perustan kaiken terveyssosiologien ja terveystaloustieteilijöiden esittämiin laskelmiin. Kukapa ei heitä uskoisi.

Pelastakaa itsenne. Lopettakaa ajoissa kuntoilu.
Hakekaa apua itsellenne, ellette pääse tuhoisasta harrastuksestanne eroon.
Ottakaa yhteyttä tarvittaessa meihin. Me autamme 24 tuntia vuorokaudessa.

Anonyymit kuntoilijat (AK)

Tempputyöllistämisen keitaat

2010-04-18T18:43:00.000+03:00

Miten menetellä, jotta yhteisössä (työpaikalla, perheessä, harrastusporukoissa) syntyisi ankarasti työllistäviä sotkuja?

Yleisesti tiedossa oleva tosiseikka tuli mainituksi. Kaikkialla on sotkuja: ristiriitoja, väärinkäsityksiä ja ihmisten välistä kaunaista ja katkeraa vihanpitoa.

Kuinka sotkut onnistutaan saamaan aikaan?
Vai onko peräti niin, että sotkuiset tilanteet ovat sääntö ja kuulaat, samatietoiset yhdessä tekemisen hetket kuuluvat harvinaisiin onnenkantamoisiin?

En ota esille sitä, minkä vuoksi sotkut kiinnostavat juuri nyt. Totean vain, että olemme tempputyöllistämisen keitaalla, kun olemme luomassa sotkua, pitämässä sitä yllä tai arvostelemassa sotkun osapuolia. Puhetta piisaa, tulkintojen sekamelska nousee desibelirajat ylittäville tasoille.

Kuinkahan paljon ihmisten energiasta menee eri yhteisöissä sotkuihin? Kuinkahan runsaasti lisätyötä sotkut aiheuttavat?

Lopuksi arvausleikki. Kun ihmiset olivat pitäneet neuvottelunsa, kysyin: mikä on se täsmällinen, avoin kysymys, johon te äsken neuvottelussa etsitte ratkaisua?

Sain yhtä monta erilaista vastausta kuin oli neuvottelijoita. Mistä tässä oli kysymys?

Pulinat pois

2010-04-15T09:31:00.001+03:00

Pulinat pois, hiljaa rivissä
eli miten estää ihmisten puuttuminen tärkeiden muutosten toteuttamiseen…

Toimin johtajana. Minulla on ongelma. En viitsisi kertoa mutta kun keittää yli. Johtoporras päätti, että firman jokaisessa tiimissä otetaan käyttöön vilahitkuttimet. Kerroin ensimmäiseksi asiasta avokilleni, jolta olen tottunut saamaan vahvistusta mielipiteilleni. Avokkini suorastaan vaati, että lakkaan huolehtimasta ihmisten vaikutusmahdollisuuksista. Miten niin, kysyin.
- Kaikilla on taatusti joka asiasta joku mielipide. Mitä työstäsi tulisi, jos joka kerta otat ja kysyt, mitä mieltä ihmiset jostakin muutoksesta ovat. Ilmoita vilahitkuttimen tulosta tiimeillesi. Valvo käyttöönottoa. Huolehdi koulutuksesta. Palkitse innokkaita.

Mutta kun olen juuri kuullut työhyvinvointifoorumilla (suuressa, arvovaltaisessa tilaisuudessa), kuinka tärkeää osallistava johtaminen ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen on.
- Älä unta nää, roiskaisee avokkini ja alkaa lasketella madonlukuja rottien kielellä. – Ensinnäkin osallistava johtaminen on savuverho, jonka suopeuden takaa ihmisten motiivit miehitetään ja heidät sitoutetaan muutoksiin. Ei ihmisillä ole minkäänlaisia tiedollisia edellytyksiä arvioida asioita edes sillä maalaisjärjellä, joka heillä on. Toiseksi ”ihmisten vaikutusmahdollisuudet” tarkoittavat rituaaleja, joihin uskotaan yhtä vakaasti kuin poliitikkojen ja puoluesihteereiden lausuntoihin vaalirahakohun aikana.

Ihmettelen, mitä minun sitten kannattaisi tehdä. Avokkini ei jää neuvottomaksi.
- Ratkaistaan konkreetti kysymys: miten estät tehokkaimmin ihmisten jonninjoutavat mielipiteet, jotta ne eivät haittaisi vilahitkuttimen käyttöönottoa?

Istumme tovin viisaat päät yhdessä. Keksimme toiminnalle perusteet. Ällistymme itsekin. Aika neropatteja olemme, kun löysimme vaivatta kolme keskeisintä kriteeriä. Koska pidämme ajatuksiamme nerokkaina, kerromme ne tässä ja nyt ulkopuolisille – opiksi ja ojennukseksi. Mitä tahansa teenkin, sen on täytettävä seuraavat ehdot:
1. Ihmiset luulevat, että vilahitkuttimia koskeva päätös on peruuttamaton. Tähän päästään tunnetulla ja loistavaksi havaitulla puheenparrella: ”Kuulkaas, ei ole muita vaihtoehtoja, tässä tilanteessa vilahitkutin on ainoa mahdollinen vaihtoehto”. Kyllä porukka lakoo ja sitkeimpiä vastustajia voi tuota pikaa leimata ajasta jälkeenjääneiksi tai muuten huonosaattoisiksi.
2. Ihmiset hoksaavat, ettei heillä ole kanttia eikä kykyä osallistua asialliseeen keskusteluun. Kuinka luoda vaikutelma, että olet toistaitoinen ja parasta mitä voit tehdä on vaieta ja koettaa ymmärtää, mistä on kysymys? Avokkini neuvo tulee pyytämättä: - Muista käyttää muutamia vierasperäisiä sanoja ja hankalankuuloisia määritelmiä.” Kehitän yhdessä avokkini kanssa avauksen. Se tyydyttää meitä niin, ettemme voi olla kertomatta sitä ulkopuolisille osoituksena neronleimaustemme tasosta: ”Vilahitkutin on kustannusvaikuttavin implementaatio, eivätkä yli kvartaalin nähtävät skenaariot horjuta luottamusta asianmukaisesti toimivan vilahitkuttimen effektiivisyyteen”. Huomatkaa keksimämme kriteerin idea. Emme tähtää ollenkaan siihen, että ihmisille sanotaan, ettei heillä olisi kanttia (oikeastihan heillä on, minkä pidämme salaisuutena). Tähtäämme siihen, että ihmiset itse älyävät päätellä, hoksata, ettei heillä (muka) kanttia ole.
3. Kytke muutos epäkohtiin, joista on puhuttu aikaisemmin. Avokkini selventää: taatusti joka työpaikalla on otettu puheeksi ongelmia, epäkohtia ja puutteita. Joka kerta kun viet läpi jonkin muutoksen, kytke se esillä olleisiin juttuihin. Ihmisten olo helpottuu ja he tuntevat olonsa turvallisiksi, kun puhutaan tutuista, heidän itsensä esille ottamista asioista. Kun emme tässäkään kohtaa halua kynttiläämme vakan alla pitää, paljastamme menetelmän kokonaisuudessaan. Opetelkaa ritirampsu ja soveltakaa vastaaviin tilanteisiin: Aloitetaan kertomalla ihmisille linkki vanhoihin juttuihin. ”Jokainen muistaa, kuinka kiperiä tiedonkulun katkoksia on sattunut. Työilmapiirissä on monen mielestä parantamisen varaa. Työtyytyväisyyden heikentyminen mainittiin henkilöstöpalaverissa moneen otteeseen. Lisäksi olen kuullut kehityskeskusteluissa monta kertaa, kuinka tärkeää olisi täsmentää tehtäväkuvia ja täsmentää vastuurajat. Kaikkien näiden ongelmien ratkaisuna on vilahitkutin. Kun tutustutte sen ominaisuuksiin ja käyttöönoton ohjeisiin, havaitsette saman minkä minäkin: tässä meillä on kerrankin uudistus, jota olemme pitkään kaivanneet!”

Olen avokkini kanssa huolissani vain yhdestä asiasta. Siitä, että arvoisa lukija ottaa edellä kerrotun tarinan tosissaan ja jatkaa siis ylhäältä valutettavien muutosten logiikkaansa kuten ennenkin.

Tee panssaroitu onnellisuusmuuri

2010-04-14T17:02:00.020+03:00

Masentuneena tyhmässä maailmassa?

Uutiset ovat lähinnä kurjia tapauksia: onnettomuuksia, sotia, kaikenlaisia mokia.
Omaa vaellusta saattaa vaivata riittämättömyys, uupumus, kokemus alimittaisuudesta.
Osa lajitovereista vääntyy kokoon, kallistuu ja käpertyy, kunnes somatiikan ja psyyken medikalisaatio tai muunlaiset riippuvuussuhteet otetaan käyttöön.
Osa lajitovereista älyää tehdä onnellisuusmuurin. Ne jotka eivät älyä, voivat tämän artikkelin myötä aloittaa ikioman onnellisuusmuurinsa pystyttämisen.

Kuinka tehdään kestävä, panssaroitu onnellisuusmuuri?

Käytän apuna nimimerkki Evertsonin kuihtumattomia ideoita.
Ks. Teoriaa ja hoitoja

Demonstroin, rienaan ja runnon läpi pysyvän ratkaisun kysymykseen.

Seuraavat määräykset on tarkoitettu noudatettaviksi:

1) Vaikka et kelpaa yhtään mihinkään, älä tee siitä onnellisuutesi estettä. Onni on onnenkantamoisista kiinni. Se millainen olet, on täysin toisarvoinen asia. Evertson kertoo, miten kaikki sai alkunsa: "Monet ihmiset haukkuvat itseään, suorastaan nalkuttavat itselleen aivan vähäpätöisistäkin asioista. Heitä ei ole lapsena hyväksytty ja heille on nalkutettu. Negatiivista palautetta on tullut miljardi kertaa."
Vakaa neuvoni on, ettet yritäkään kuvitella kelpaavasi johonkin. Heti kun yrität, pääsi täyttyy toisten odotuksista ja vaatimuksista. Siltä melulta et masentumatta säästy.

2) Vaali salaista puutarhaasi. Kukaan ulkopuolinen ei näe salaista puutarhaasi, jossa kuljet aika ajoin. Siellä ovat järisyttävät onnenhetkesi, kun sait olla sylissä ja sinua silitettiin. Siellä ovat myös ajatukset, tuntemukset ja tekosi, jotka haluat aktiivisesti torjua mielestäsi häpeällisinä, syntisinä, jopa pahoina. Mitä enemmän vaalit salaista puutarhaasi, sitä suuremmaksi käsität tarpeen estää toisia näkemästä niin ylenpalttisia onnenhetkiäsi kuin oksettavaa toimintaasi. Tilaus vahvalle onnellisuusmuurille löytyy salaisesta puutarhastasi. Olet tietysti hoksannut eläväsi synkronisesti ajan suhteen. Samalla kun istut työpalaverissa, leijailet katossa tarkkailemassa ryhmää, kuljeskelet salaisessa puutarhassasi ja kelailet muistojesi aarteistoa tai mietit shakkitehtävää.

Hannu Hanhia on. Ja sikoja hopealusikka suussa. Ihmisiä, joita on pidetty niin hyvänä, että heidän salaisessa puutarhassaan suorastaan rehottaa ihania kukkia. He harventakoot, kastelkoot ja ihailkoot rauhassa. Meikäläiset tavikset kulkevat puutarhassaan kuin silmäkkeisellä suolla. Mättäällä hehkuu pieni onnellisen muiston kukkanen. Vieressä lemuaa mustansininen silmäke, omasta mokasta syntynyt.

3) Ole oikealla paikalla oikeaan aikaan oikealla tavalla. Valitse yhteiskunnallinen asemasi, työroolisi, sosiaalisten suhteiden verkostosi äläkä vain ajaudu toimimaan jollakin tavalla "koska asema vaatii" tai puhumaan tietyllä tavalla "koska näin tässä roolissa pitää puhua" tai käyttäytymään niinkuin teet "koska näiden ihmisten kanssa on toimittava ja oltava tällä tavalla". Kun olet valinnut asemasi, roolisi ja verkostosi ja pidät niistä joustavasti huolta, käytä persoonallista vaikutusvaltaasi reunojaan myöten.

Älä jätä kenellekään epäselväksi, että olet oikealla paikalla oikeaan aikaan oikealla tavalla. Älä epäile, pystyt siihen kun mietit asiaa vähän aikaa eli tiedostat autonomisen, kohtaloitasi muovaavan toimintasi rajat ja mahdollisuudet. Kun menen johonkin tilanteeseen mukaan, teen itselleni selväksi tärkeimmät kriteerit: mitä tahansa tässä tilanteessa teenkin, sen on täytettävä seuraavat ehdot...

Vaihtoehtokin löytyy: olet asemassa, johon sinut on määrätty, pysyt roolissa, jota toiset sinulta joka kerta odottavat ja tyydyt siihen verkostoon, jonka läheiset, tuttavat ja naapurit tällä kertaa muodostavat. Voit aloittaa olmin elämän. Pimeässä, hajuton, mauton, väritön, ketään loukkaamaton, uutuusarvonsa ammoin menettänyt...

4) Anna ihmisten luoda onnellisen mielikuva sinusta. Kuinka tämä on mahdollista? Aloita luomalla valtatyhjiöitä, joita ihmiset alkavat kilvan täyttää omilla intresseillään ja käsityksillään. Kysy vaikka: Mistä mahtaa johtua, että meillä on sellainen työilmapiiri kuin nyt on? Usko tai älä, huomaat, kuinka ihmiset haluavat kertoa, mikä on heidän selityksensä. Kuuntelet tarkoin ja ennen pitkää huomaat, kuinka ihmisten päät kääntyvät kunnioituksesta puoleesi ja sinulta odotetaan Lausuntoa asiasta. Ole tarkkana, milloin tämä hetki tulee vastaan. Juuri tässä lyhyessä tuokiossa on sinun mahdollisuutesi. Anna avautuvalla elekielelläsi, suoralla katseellasi ja valloittavalla hymylläsi signaali numero yksi: viihdyt mainiosti tässä työpaikassa ja viihdyt siksi, että ympärilläsi ovat juuri nämä äsken puheenvuoroja käyttäneet ihmiset. Toisille syntyy ikimuistoinen H-hetki, karismasi jälki.

Varaudu lähettämään signaali kaksi: kerro, kuinka olet itse omasta puolestasi kantanut huolta hyvästä työilmapiiristä. Älä ihmeessä todistele asiaa vaan käytä avautumisviestiä: "Viime viikolla esimerkiksi tulin hirmu iloiseksi, kun saatoin poistaa yhden väärinkäsityksen, joka meillä oli työvuoroasiassa". Ihmiset kuulevat riittävän lyhyessä ja nasevassa puheenvuorossasi aidosti läsnäolevan ihmisen turvallisen äänen.

On aika lähettää signaali kolme: Kysy ihmisiltä, mitä itse kukin voisi aivan lähitulevaisuudessa tehdä työilmapiirin suhteen (tai muussa asiassa, josta puhutte). Kuulet ensin empiviä ja sitten asteittain rohkeampi vastauksia. Et kommentoi vaan seuraat puhujaa kiinteällä katseella. Mitä tapahtuu? Sinun ei tarvitse luoda itse onnellisen mielikuvaa itsestäsi. Toiset luovat sen. Sinun tarvitsee vain näyttää mittatilauksena syntyneen mielikuvan näköiseltä. Muistathan, että ihmiset reagoivat vain ja ainoastaan siihen, miten heitä kohdellaan.

Entä mitä sitten tapahtuu? Henrik Fexeukseen on uskominen, kun hän sanoo että ihmiset haluavat olla samanlaisia ja samanlaisten kanssa tekemisissä. Niinpä ihmiset lähelläsi alkavat maistella, miltä tuntuu elää ja olla tyytyväisenä ja samalla valppaana tarttumaan asioihin. He tunnistavat onnellisuusmuurisi ja alkavat rakentaa omaansa. Joidenkin on aloitettava ensimmäisestä tiilestä, niin vihaisia, uhrin osaan suistuneita tai kaltoin kohdeltuja he ovat. Toisille riittää pieni viimeistely. Rapport, samautuminen toimii.

Arvaan että epäilet. Suomalaisessa kulttuurissa ja varsinkin työpaikoilla saa oudon maineen, jos on johonkin asiaan tyytyväinen, jos haluaa jonkun asian jatkuvan niinkuin ennenkin eikä aina hakea jostakin turuilta hyvää käytäntöä sotkemaan selviä kuvioita. Jos onnistut osaltasi luomaan onnellisuusmuurin, josta toiset saavat kimmokkeita, rikotte tavanomaisuuden lumouksen.

5. Järjestä sisäinen narsistisi pysyvästi hoitoon. Evertson kirjoittaa: "Tämä [negatiivisen minäkuvan luonut] ihmispolo on sisäistänyt tuon roskan ja rakentaa sitten toivekuvan, jolla pyrkii peittämään kaikki miinuksensa, teeskentelee reipasta, hymyilee tekohymyä, on niin hienoa niin hieno. Pyrkii siihen, jotta jotenkin jaksaisi elää, sitä koskaan saavuttamatta. Jos negatiivinen minäkuva ja toivekuva ovat isot ja asianomainen alkaa todella uskoa kuvitelmaansa ja samaistuu siihen, syntyy itsekäs narsistinen persoonallisuus, joka elää ulkoisen menestyksen ja toisten kehujen varassa."

Joku sinussa vaatii huomiota, kaipaa kehuja ja ainakin jonkinasteista silitystä. Mitä epärealistisemmat tavoitteesi ovat, sitä suurempiin pettymyksiin voit varautua. Luovu siis tavoitteista kokonaan ja myönnä, että vaikket tekisi mitään, kehuja kaipaat. Vähitellen narsistisi lakkaa vaatimasta huomiota, tyyntyy ja tyytyy, sillä tavoitteettomalle ihmiselle kaikki on erikoista, kiehtovaa, uutta ja kivakivaa. Narsistisi on hyvässä hoidossa, kun tuijottaminen pelkästään omaan napaan alkaa kyllästyttää.

6) Toimi kuin ihminen, jonka kanssa haluat olla itse tekemisissä. Ihmiset eivät koskaan opi ilman sinun apuasi tuntemaan salaista puutarhaasi tai niitä puolia sinussa, joista itsekään et ole perillä. Kun sanoin kolmevuotiaalle lapselle, ettei kukaan voi koskaan tietää, mitä hän ajattelee, ellei hän itse kerro, lapsen kasvoille levisi suuri valo. Kaikki mitä ihmiset tietävät sinusta on riippuvaista siitä, kuinka kohtelet toisia. Kohtelujen hetkellä välität toisille ihmisille tietoa: a) miten suhtaudut toiseen tällä hetkellä, b) mikä kuva sinulla on toisesta tällä hetkellä, c) mikä kuva sinulla on itsestäsi tällä hetkellä, d) mitä mieltä olet asiasta ja toiminnasta tällä hetkellä.

Millä tavalla toimivan ihmisen kanssa sinä haluaisit olla tekemisissä?
Minä haluaisin työskennellä ihmisen kanssa, joka ilmaisee myötätuntoa ja ymmärrystä minua kohtaan, jonka toiminta osoittaa, että hän arvostaa tietojani ja taitojani, joka vaikuttaa energiseltä, hyvinvoivalta ja haasteiden - voimavarojen -suhteessa onnellisen tasapainoiselta ja joka keskittyy tiukasti käsillä olevaan asiaan, rajaa sen mistä puhutaan ja raivaa tien yhdessä ajatteluun, dialogiin.

7) Palaa tyyneytesi keskipisteeseen. Vietät ehkä runsaastikin aikaa itsellesi vieraissa rooleissa, tehtävissä ja paikoissa. Kaipaat mahdollisuutta toimia ja olla itseesi viittaava. Evertson kysyy: "Kun osoitat toista ja sanot sinä tai osoita itseäsi ja sanot minä, niin mihin kohtaan osoitat?" Se mihin osoitat, on ovi tyyneytesi keskipisteeseen. Löydät tyyneytesi keskipisteestä onnellisuutesi, elinvoimaisuutesi ja elämänriemusi lähteen. Tuo lähde on ilman muuta salaisessa puutarhassasi. Evertson kirjoittaa samasta asiasta näin: "Ihmisellä on siis aavistus tuosta positiivisesta perusolemuksestaan. Eli jokainen on ok. ja "laulun arvoinen". Kun otat pikkulapsesi syliisi tai halaat pariasi, niin juuri tuossa kohtaa, johon osoitit sormellasi tunnet tunteesi. Mikä se tunne on?"

Vaikka en allekirjoita Evertsonin olemuksellisuuden teoriaa (että meillä olisi jokin olemus), olen vakuuttunut hänen kuvaamastaan prosessista. Voisiko ajatella, että olemme olemuksellisuuden sijaan ilmaantuvia prosesseja, energisiä tapahtumasarjoja kompleksisessa maailmassa, jossa jäämme itsellemme salaisuuksiksi ja jossa toiset jäävät meille suurelta osin salaisuuksiksi. Toinenkin vaihtoehto on ja sitä pidän kalseana: "Kyllä minä tiedän millainen sinä olet, selvä A-tyyppi, ja tiedän mitä tälläkin hetkellä ajattelet".

8) Matkaile monissa kerroksissa, monissa maailmoissa. Vältät kyllä - ei, joko tai -luokittelut. Löydät sekä - että, niin ja näin -tavan sanoittaa kokemuksiasi. Huomaat olevasi sitä vapautuneempi ja onnellisempi, mitä vähemmän sinulle on fundamentteja, joihin sokeasti uskot ja joiden perusteella jaat ihmisiä ja asioita vuohiin ja lampaisiin. Viimeisin fundamentti, jonka hylkäsin oli kuvitelma siitä, että elämälläni olisi jokin tarkoitus.

Jokaisella on oma maailmansa, kirjoittaa Evertson. Virke on monimielinen. Jokaisella on yksittäinen yksi maailma tai jokaisella on monta maailmaa? Uskon, että liikumme koko ajan maailmamme eri kerroksissa ja kuljemme pienistä huomaamattomista madonrei'istä toisiin maailmoihin alinomaa. Paitsi tietysti se kaveri, joka "on kerran sanonut kuinka asiat ovat ja sillä siisti".

Olet tutustunut määräyksiin. Niitä noudattamalla pääset omassa arvoevoluution prosessissasi eteenpäin. Ennenkaikkea onnistut luomaan sen maailman, jossa haluat elää ja tehdä totta siitä, mihin vakaasti uskot - ilman fundamentalismin pakkopaitaa.

Rajoitettu kuolemattomuus

2010-04-12T10:10:00.005+03:00

Haluatko itsellesi rajoitetun kuolemattomuuden

Jos Emanuele Severinoon on uskominen, peruskauhumme koskee minuuden täydellistä katoamista, loppumista, sammumista, lahoamista.

Kauhu on aistittavissa sairaaloissa, palvelutaloissa, ylipäänsä siellä missä elämän rajallisuus voidaan tiedostaa kuulaasti ja paljaana.

Hyvä uutinen on se, että kauhun tunnetta voi lieventää monin tavoin.
Huono uutinen tulee tässä: yritykset poistaa kauhun tunne johtavat ekologisiin, inhimillisiin, poliittisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin katastrofeihin.

Miten niin? Siten niin, että kysymyksessä on yritys lunastaa rajoitettu kuolemattomuus. Aloitetaan lievistä, harmittomista yrityksistä: kirjoitan Facebookiin päivän tunnelmaa. Olen tullut itselleni ja muutamalle muulle vähän läsnäolevaksi. Kirjoitan blogin. Syntyy vaatimaton ekologinen jalanjälki, mutta kuolemattomuuteni on edistynyt ison askelen.

Mainitsemani nollatason kuolemattomuuden tavoittelut riittävät pitkälle, jos ymmärtää jäädä roikkumaan verkon sivustoille ja odottelemaan kaikenlaisia kommentteja.

Ykköstason rajoitettuun kuolemattomuuteen tähtäävät yritykset ovat Richterin asteikolla mitattuna kovempia juttuja: koetan tehdä muutoksia työpaikallani, saada nimeä siitä että organisaatiolaatikoita muutellaan tai jokin vanha käytäntö pannaan uusiksi. Kun tein itse tätä hommaa noin 15 vuotta, historiikin kirjoittaja vietti kanssani aikaa lyhyen tovin. Kaikki kuolemattomuuteen tähtäävät pyrkimykseni tiivistyivät 45 minuutiksi. Kun historiikki valmistui, luin että olin "uudistaja" ja että johtamani työpaikan työntekijät väsyivät alituiseen muuttamiseen.

Ykköstasolta löytyy myös häiriöisten ryhmä. Me kaikki, jotka harrastamme perheväkivaltaa, aiheutamme toisille turvattomuutta perjantai-illan nakkikojulla tai nälvimme työtovereita selän takana. Aste-eroja löytyy, mutta kaikkien takaa kuultaa "huomatkaa minut" kyltti suurin kirjaimin.

Kakkostason keinovalikoima on aivan muuta kuin ykköstason hiekkalaatikkoleikki ja nollatason peräkammaripuuhailu. Tehdään palvelurakenneuudistus koko valtakuntaan. Uudistetaan terveydenhuoltojärjestelmä. Muutetaan ampuma-aselakia. Poistetaan pääsykokeet korkea-asteen opinnoista. Nimi jää historiaan. Rajoitettu kuolemattomuus täyttyy. Kannattaa pitää komeat syntymäpäiväjuhlat. Silloin kuulee toistenkin suusta, miten erinomainen, aikaansaava ja tärkeä ihminen on ollut jo tähän asti.

Kolmostasoa ei ole tarkoitettu tavallisille kuolemankauhuisille. Hitler. Stalin. Pol Pot. Kim Il Sung.

Haluatko itsellesi rajoitetun kuolemattomuuden?
Jos vastaat kieltävästi, olet muuttunut suppusuusammakoksi kurjen kertoessa syövänsä leveäsuusammakoita.
Jos vastaat myöntävästi, tervetuloa ideoimaan rajoitetun kuolemattomuuden takaavia konsteja. Millä kaikilla tavoilla saisi huomiota, nimeä, mainetta, jopa kunniaa ilman että lähtee ryvettymään BB-taloon, Idols-kilpailuun, X-Factoriin tai paikalliseen karaokebaariin?

Miten ymmärtää erilaista?

2010-04-09T09:35:00.002+03:00

Mitä teet voidaksesi ymmärtää ihmisiä, joiden käsitykset ja toiminta herättävät kummastustasi?

Maria Jotuni kuvaa romaanissaan Huojuva talo perheväkivaltaa harrastavaa Eeroa, jonka Lea -vaimo selvästi ymmärtää Eeron sisäistä maailmaa ja mielenliikkeitä. En lakkaa ihmettelemästä Lean kykyä. Itse en lukijana pääse Eeron sisäiseen maailmaan ollenkaan, vaikka Jotunin kuvaus on nerokkaan tarkkanäköistä.

Kuinka usein olet kohdannut ihmisiä, tilanteita ja asioita, joita et kerta kaikkiaan ymmärrä? Mitä olet tehnyt voidaksesi ymmärtää vaikkapa sellaista ihmistä, jonka käsitykset ja toiminta saavat sinut kummastumaan.

Tarkoitan aivan normaaleja, tavallisia ihmisiä, tilanteita ja asioita.

Satu: hiekkalaatikoilta aikuisten verkostoksi

2010-04-05T18:06:00.004+03:00

Olipa kerran Suomi, jossa itse kukin, niin yksityishenkilö kuin yrityskin, julkisen sektorin yksiköistä puhumattakaan puuhaili omiaan vaikka hiekkalaatikot olisivatkin olleet yhteisiä. Sosiaaliväki puhui toimeentuloasioista tuolla, terveydenhuoltoporukat miettivät ennaltaehkäisyä ja korjaavaa toimintaa peninkulma pohjoiseen, taloushallintoväki huokaili kustannusvaikuttavuuden vuotoja jossain päin etelämmässä. Hankkeita laitettiin pystyyn. Esimerkiksi Kuopion seudulla toimi kaupungin oma elinkeinopalvelu ilman yrittäjille luontaisesti avautuvia linkkejä seudun vastaaviin palveluihin. Mistään ei selvinnyt, oliko palvelut integroitu yrittäjille arvoketjuajattelun pohjalta. Samaan aikaan oppilaitoksilla ja yliopistolla oli omia yrityspalveluhankkeitaan.

Vastaavat palvelukatkot ja epäyhteensopivuudet löytyivät hyvinvointipalveluista erityisesti vanhustenhuollon alalla.

Vain sadussa voisi tapahtua niin, että joku hoksasi Sinisen meren strategian: luovutaan Yksin onnensa sepäksi -periaatteesta ja valitaan Yhdessä asukkaiden, asiakkaiden ja kansalaisten hyödyksi -periaate. Sadussa syntyisi analyysi, joka kartan tavoin osoittaisi, keiden kannattaa tehdä yhteistyötä kenenkin kanssa ja millä tavalla.

Vain sadussa voisi tapahtua niin, että analyysista tehtäisiin kelvollisia päätelmiä ja ruvettaisiin muuttamaan arkikäytäntöjä. Näin sadussa tapahtui. Kukin verkoston solmu paransi kelpoisuuttaan yhteistyökumppanina, syntyi strategisia liittoja, syntyi kokeilunomaista yhteistyötä ja lopulta syntyi yhteisiä päämääriä, joiden keskiössä eivät olleet hankkeisiin osallistuneet ihmiset, yritykset ja laitokset vaan asukkaat, asiakkaat, kansalaiset.

Vain sadussa voisi tapahtua niin, että syntyisi kriittinen massa, riittävän kookas porukka aikuismaisesti, talonpoikaisjärkisesti ja myötätuntoisesti toisiinsa suhtautuvia ja toimivia verkoston solmuja. No, niitä syntyi sadussa ja jälkeenpäin mukana olevat ihmettelivät, miten oli mahdollista vielä 2010, että jokainen koetti selvitä kunnialla yksin ja omilla hiekkalaatikkokoreografioillaan niin vakavista haasteista kuin vastaan tuli globaalin talouslaman, kansallisen neuvottomuuden, alueellisen jähmeyden ja paikallisen näkökulmasokeuden samentaessa ajonäkyvyyttä.

Vain sadussa voi tapahtua niin, että myös yhteiskuntapolitiikan etulinjassa työtä tekevät poliittiset eturyhmät (puolueet, työmarkkinajärjestöt, kansalaisliikkeet) oppisivat monologien ja toisten mitätöimisen sijasta vaikuttamaan dialogisesti. Ilmaisemaan välillä neuvottomuuttaan ja tarvettaan saada toisilta palautetta, ajattelemaan joskus yhdessä ja toimimaan yhteensopivasti.

Vain todellisuudessa voi käydä niin, että
*** jokainen puuhaa omiaan ja pysyy aina oikeassa
*** strategisille linjauksille hymähdetään ja ajatusharppaukset leimataan utopioiksi
*** analyysit jätetään pölyttymään hyllyyn
*** kielteissävyisillä tunteilla tehdään valinnat, perusmyötätunto sivuutetaan ja talonpoikaisjärjen voimavarat jätetään hyödyntämättä
*** yhteistyöstä jaaritellaan vuositolkulla tekemättä oikeasti mitään
*** valtavirta pysyy havahtumatta vanhoissa käytänteissä ja pienet poikkeavat purojen lirinät lakkaavat reaalimaailman paahteessa.

Kysytään siis, kenellä ja millä toimijoilla on rohkeutta sivuuttaa virallinen todellisuus, purkaa uudistuksia estävät rakenteet ja palauttaa ihmisille oikeus onnistua porukalla.

Onneksi olkoon! Sinun patsaasi pystytetään torille

2010-04-02T10:11:00.002+03:00

Savon Sanomien aprillijuttuna oli Marco Hietalan patsaan pystyttäminen Veljmies patsaan tilalle Kuopion torille. Veljmies siirretään seinään upotettuna - Brysselin Manneken Pissin tapaan - Henry's Pubin seinään.

Kuvitellaan.

Sinun patsaasi aiotaan pystyttää torille.
Älä kysy kuka tätä ajaa vaan kysy miksi.
Kysy tosissasi, sillä elämäsi on totista leikkiä.
Todellakin, miksi arvelet ihmisten haluavan patsaasi torille?
Minkä puolesta olet uhrautunut?
Mitä vastaan olet taistellut?
Minkä hyväksi olet halunnut toimia?
Mitä myönteistä ihmiset sinusta muistavat?

Jos mietit vastauksia tosissasi, olet ehkä hieman lähempänä salaisuutta, joka käyttää itsestään nimeä Minä.

Kenen joukoissa seisot - osa 2

2010-03-20T19:54:00.004+02:00

Kenen joukoissa seisot, sen muutosta toteutat?
Kimura, Sojola, Yläjärvi, Huunonen, Asikainen ja Valtanen tarjoavat paikkaa ja lippua.

Mikä on mielestäsi työyhteisön tai ylipäänsä sidosryhmien merkitys muutosten suunnittelun, luotsaamisen ja toteuttamisen kannalta? Entä arvioinnissa?
Löydät kuuden eri asiantuntijan kuusi erilaista käsitystä todellisuudesta - suhteessa muutoksiin. Tällä kertaa keskitymme yhteisön merkitykseen.

KLIKKAA
ja ota kantaa sähköpostilla tai kommentoimalla tätä blogia.

Avainsanat: muutos johtaminen työyhteisö vaikuttaminen oppiva yhteisö tietämystä luova organisaatio

Tervemenoa kukoistamaan

2010-03-16T08:56:00.005+02:00

Filosofi Pekka Himasen päivän tarjous Kukoistuksen käsikirja on jo ellei kulumassa niin kuleksimassa korkealla hallitustasolla Suomessa. Tarjouksen siivittämänä paljastan keinon, jolla itse kukin voi täsmäohjata elämäänsä täyteen kukoistukseen.
Väliin sanon, että arvostan suuresti filosofi Himasen rohkeata tapaa ottaa puheeksi ajatuksia ja kokemuksia, jotka ohittavat salakaunaisen, hyökkäävän ja vaikenevan peruspuheemme.
Juuri tätä kirjoittaessani lähinaapurissa asuva laitakulkija menee työikkunani edessä, pysähtyy keskellä katua, kaivaa minttuviinapullon ja ottaa 17 asteen pakkasessa välttämättömät huikat.
Mitä keinoa siis kukoistumiseen?
Avuksi otetaan puhtaasti fysiikkaan liittyvä työväline nimeltä lämpömittari. Tarvitaan kaksi lukemaa, joilla suhteutetaan koko maailmankaikkeus ihmiseen ja maailmankaikkeuden elementit toisiinsa. Ensimmäinen on veden jäätymispiste. Annetaan sille arvoksi nolla (0). Keitetään vettä. Juuri kun vesi kiehuu, lämpömittarin arvoksi annetaan (valmiilla mittarilla saadaan) sata (100) astetta Celsiuksen (1701-1744) mukaan.
Sovella lämpömittarin ideaa kukoistumisen viehkoon haasteeseen:
a) palauta mieleesi tilanteita ja toimintaa, joissa olet parhaimmillasi - joissa et ole köyhä etkä kipeä. Näin löydät haasteiden ja voimavarojesi optimikohdan, kukoistuksesi 100 asteen pisteen.
b) palauta mieleesi tilanne, jossa teit mokan. Valitse moka, joka vieläkin hävettää kunnolla ja jota haluat kaikin keinoin välttää uusiutumasta. Olet löytänyt nollapisteen. Haaste oli liian suuri voimavaroihisi verrattuna. On turha syyllistää itseään tai kieriskellä huonommuuden tunnoissa. Kuulaasti toteat, mistä alkaa tiesi kohti kukoistumista aina sataan pisteeseen asti.

Arvaan, että älykäs lukija hoksaa heti kysyä: Miten päästä tai pysyä lähellä sataa astetta?
Savossahan tämä blogi syntyy. Niinpä vastaankin: joko tekemällä kuten ikkunan alla korkannut laitakulkija tai toimimalla juuri päinvastoin.
Kukapa ei vihjeestä huomaisi, että ydin on tekeminen, toiminta. Jokainen teko johtaa joko eheyteen tai sekasortoon, sataan asteeseen tai nollaan.

Avainsanat: energiataso voimavarat omanarvontunto itsetunto

Kenen joukoissa seisot? - osa 1.

2010-03-15T18:37:00.003+02:00

Kenen joukoissa seisot, sen muutosta toteutat
Kimura, Sojola, Yläjärvi, Huuhonen, Asikainen ja Valtanen tarjoavat paikkaa ja lippua.
Kuusi tapaa käsittää maailma ja sen muuttamisen mahdollisuudet
He ovat täällä lähipäivinä. Nuo kuusi aivan eri tavalla suhtautuvaa ja toimivaa muutosten johtajaa. Teen heille kysymyksiä. Sinun tehtäväsi on arvioida, kenen kelkassa tunnet olosi kotoisimmaksi. Mutta ennen asiantuntijapaneelia pyydän sinua miettimään omia vastauksiasi seuraaviin kysymyksiin. Asetu muutosten johtamisen, toteuttamisen ja luotsaamisen rooliin.

Yhteisön merkitys - vuorovaikutuksen osuus muutoksissa
Mikä on työyhteisön ja tärkeiden sidosryhmien merkitys, kun tehdään muutoksia?

Intressiristiriidat
Mitä tehdä ihmisten ja ryhmien välisille jännitteille, joiden alkuperänä ovat erilaiset motiivit, intressit, tavoitteet?

Suunnittelun merkitys muutosten johtamisessa
Mikä on mielestäsi suunnittelun merkitys, kun viedään läpi muutoksia?

Suhde uudistuksiin
Lopuksi kysyn kantaasi uudistuksiin. Kun muutosten johtamisesta on kysymys, tähtäättekö perusteellisiin, kouraiseviin uudistuksiin, tuote-, palvelu- tai sosiaalisiin innovaatioihin vai sopivan kokoisiin, pienimuotoisiin parannuksiin? Mitä suosituksia voit antaa meille muille suhtautumisesta uudistuksiin?

Kenen joukoissa seisot?

Ota kantaa vastauksiin. Olisipa kiehtovaa tietää, miten sinä asiasta ajattelet. Kirjoita siis kommenttia tähän blogiin.

Nurkan takana lisätietoa
Kerron lähipäivinä, mitä kuusi eri asiantuntijaa kysymyksiin vastaavat ja mihin heidän katsomuksensa perustuvat.

Tulossa on vielä: Miten sovellat Haarautuvien polkujen teoriaa muutosten johtamisessa? Kuinka mittaat ulos kaiken saatavilla olevan hyödyn Rationaalisesta suunnitteluteoriasta? Kuinka johdat muutosta niin, että yhteisön oppimiskyky terävöityy, uutta tietämystä syntyy ja kurttuotsaisuus vähenee?

Avainsanat: muutos johtaminen työyhteisö vaikuttaminen oppiva yhteisö tietämystä luova organisaatio teoria strategia oppiminen innovaatio intressi ristiriita

Mikä on elämän tarkoitus?

2010-03-09T15:25:00.001+02:00

Kysymys elämän tarkoituksesta
Huomaatko, millaisia selkärangan ruopaisuja kysymys sinussa herättää? Muututko vakavaksi? Käännytkö sisäänpäin? Kuinka vain, sain sinut koukkuun kahdessa asiassa.
1) Alat miettiä vastausta ja samalla luulet, että kysymys on ns. hyvä haaste - ratkaistavissa, tärkeä ja lisäksi kiehtova.
2) Jos alat miettiä vastausta, se on merkki yleisestä harhaluulosta, jonka vallassa sinäkin olet ja elät. Harhaluulo on se, että sinulla, minulla, elämällä tai vaikkapa blogilla olisi jokin tarkoitus.
Jos tunnet olosi vaivautuneeksi, jaat tunteen kanssani. En ymmärrä, kuinka elää sen tiedon kanssa, ettei tällä ole(kaan) mitään tarkoitusta.

Tarkoitusta vailla
Shakespeare antaa kuningas Macbethin sanoa: "Elämä on kuin varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka, joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; se kertomus on, hupsun tarinoima, täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta vailla."

Tarkoitus on sen ongelma, joka haluaa tietää jotakin rajoista, identiteetistä tai olemuksesta.
Mikä on Yritys Oy:n tarkoitus? Vastaus kertoo systeemin, tässä tapauksessa yrityksen rajat.
Elämän tarkoitusta kysyvää kiinnostaa identiteetti. Kuka varsinaisesti olen?
Kun halutaan tietää esim. nuorisoseuraliikkeen - aatteellisen kansalaisjärjestön olemus, kysytään sen tarkoituksen perään.

Kari Enqvistin - kosmologin ja fyysikon - teos Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat palauttaa Suuren teeman Ihmisenä oleminen paikkaan, jossa kysymyksiin saa vielä tolkullisen vastauksen: "Kuolema on prosessi. Ei ole olemassa täsmällistä kuoleman hetkeä. Molekyylien muodostamat nanotehtaat vähentävät ensin tuotantoaan ennen kuin ajavat toimintansa lopullisesti alas. Alihankkijat pettävät, kuljetuslogistiikka ei toimi, ja vaikka tämä tuntuu tapahtuvan silmänräpäyksessä, molekyylimaailman kelloilla mitatessa katastrofiin kuluu vuosia. Mutta lopulta tässä suppenevien spiraalien maailmassa päädytään samaan kuin suljettavassa paperitehtaassa. Tuli sellukattilan alla sammuu, paperikoneet pysähtyvät ja hiljaisissa tehdassaleissa viipyilevät enää peräkattilaa ja puristusosien teloja kuivattelevat siivoojat. Poistuessaan he sulkevat suuret pariovet ja jättävät taakseen hieman pölyä ja suuren hiljaisuuden" (s 61-62).

Röyhkeyden huippu

Liekö röyhkeyden huippu siinä pisteessä, jossa uskon olevani Danten kuvaelman mukaisesti Jumalan kämmenellä, ja Jumala varjelee ettei yksikään hiuskarvani putoa hänen tietämättään?
Röyhkeyttä sekin, jos vierastan ajatusta, että ihminen (lue: minä) olisi pelkkä fysiologinen nanotehdas tai paperitehtaaseen verrattava.
Ihmisen arvoista sen olla pitää: maallisen riemun ja rikkauden päälle on oltava taivaat, harput, iankaikkiset elämät ja paratiisin ilot.
Suomessakin asuu paljon ihmisiä, jotka saavat palkkaa siksi, että ollaan niin röyhkeitä.

Tarvitaanko tarkoitusta siksi, että kuolemassa toteutuva minuuden tuhoaminen on liian kookas kohdattavaksi? On paettava ikuisen elämän odotushorisonttiin tai laskettava toivonsa sielunvaelluksen varaan.

Kaukonäköinen masennus
Kauhu herättää masennusta. Emanuele Severino, italialainen filosofi pohtii kärsimystä ja kuolemaa. Paluu olemattomaan on ahdistuksen lähde. Niinpä masennukseksi diagnosoitu psykopatologinen tila on itse asiassa Suurta Kaukonäköisyyttä (s 11-12). Masentunut ihminen "on se, joka näkee, kuinka asiat ovat, tekee asioista johtopäätökset ja näkee oman olemattomuutensa. Tuota masentuneen kaukonäköisyyttä vastaan merkitsee jokainen terapia yritystä palauttaa masentunut lyhytnäköiseen olemiseen. Jokainen terapia on yritys laskea esirippu edessä olevan ja jokaista kulttuurimme muotoa ruokkivan kauhean näytelmän eteen".

Jokainen tarkoitustietoisuutensa kanssa on joko menettäjä tai valaistunut.

Tarkoitustietoisuuden menettämisestä
Jos sanon menettäneeni uskon elämäni tarkoitukseen, kerron itse asiassa eläneeni toisten ja itseni asettamien ylisuurten vaatimusten ja odotusten varassa. Se kuka olen on riippunut siitä, millaiseksi toiset ja itse olen itseni ja ideaalini määritellyt. Kun ideaali ei toteudu, odotuksia ei lunasta eivätkä vaatimukset täyty, mieleni saattaa eheytyä kohti surua. Kunnes löydän oman itkuni, jota pitkin soudan aralla veneellä suruni rantaan.

Huoleton, valaistunut tarpeettomuus
"Elämälläni ei ole eikä tarvitse olla mitään tarkoitusta. Riittää, kun saan sen mitä välttämättä tarvitsen. Huomaan usein tarvitsevani toisten seuraa ja läheisyyttä. Ulkoilen paljon. Koetan syödä kohtuullisesti ja terveellisesti. Nukun hyvät yöunet. Huomaan silloin tällöin olevani iloinen ja kiitollinen (ties mille) terveydestä, ystävistä ja innostavista asioista."

Onko edellä lainatun ihmisen maailma uskottava? Puuttuuko siitä se mahtipontinen juhlallisuus ja pönötys, joka on sillä joka kertoo Jumalan hänelle antamasta elämänsuunnitelmasta tai pakanallisemmin urakehityksestään? Mitä huolettomasta tarpeettomuudesta oikein ajattelisi?

Avainsanat: tarkoitustietoisuus identiteetti olemus karnevalismi minuus minäkuva