Tervetuloa vaihtamaan kokemuksia ja ajatuksia!

Tervetuloa vaihtamaan kokemuksia ja ajatuksia!
Kari Pääskysen kotisivulle

maanantai, 19. syyskuuta 2011



Yhteistyö on voimaa, mutta kestääkö kehitys?


Miksi tehdään yhteisiä visioita, miksi sorvataan kokoavia strategioita?
Muurahaiset eivät tee niin. Ihmiset tekevät. Muurahaiset eivät osaa puhua.
Ihmiset osaavat. Muurahaiset rakentavat suuria pesiä vaistonvaraisesti.
Ihmiset tiedostavat, harkitsevat, puhuvat siitä päästyäänkin, mutta suuria pesiä ei tule. Ainakaan sellaisia, jotka kestävät. Kehityksen.

Miksi?

Moniko sadasta yhteistyöhankkeesta johtaa tuloksiin?

Rajaan tarkastelun ulkopuolelle pihatalkoot, ojankaivuun ja muutamat muut todellista rehellistä ponnistelua vaativat yhteistyömuodot. Keskitän huomion yhteistyöhön, jolla on tarkoitus päästä merkittäviin parannuksiin ja uudistuksiin.


Mikä vauhdittaa yhteistyötä niin, että sanoista ryhdytään tekoihin?


Sadasta 40 tapausta toimii niin, että vahvat intressit ja motiivit innostavat osallistumaan. Loput 60 tapausta ovat yksinäisyyden karkottamista ja sosiaalista yhdessäoloa.


Mitä tapahtuu, kun intressit ja motiivit laukaisevat yhteistoiminnan liikkeelle?

Vahva osapuoli sanelee yhteistyön kohteen 30 tapauksessa. Kymmenessä tapauksessa saadaan aikaan vastaavasti näennäinen yksimielisyys epämääräisestä kohteesta.
Loput tarinasta voi jokainen selvittää kuvan perusteella.



Vahva osapuoli haluaa valtaa ja turvallisuutta. Siksi käytetään vanhoja hyväksi havaittuja ratkaisukeinoja 25 tapauksessa. Viidessä tapauksessa syntyy yllättäen tuore, toimiva ratkaisu.
Nyt kiinnostaa, mitä näille viidelle yhteistyötilanteelle tapahtuu.
Kolmessa tapauksessa yhteistyö lamautuu, kun turhaudutaan ratkaisuun, joka ei kuitenkaan sovellu omiin käytäntöihin. Kahdessa tapauksessa ratkaisu soveltuu käytäntöön.
Jäljellä on siis kaksi tapausta, joista voisi olla tuloksena merkittävä parannus tai uudistus.
Ensimmäisessä tapauksessa ratkaisu hylätään, koska tuloksia ei tule riittävän nopeasti, kvartaalin sisällä. Yhteistyö hyytyy pettymykseen.
Toisessa tapauksessa ei osata tehokkaan valmistelun ja päätöksenteon työkaluja. Ihmiset eivät sisäistä ratkaisua ja alkavat samalla epäillä koko yhteistyötä.

Kahdeksan tapaa päätyä umpikujaan


Voidaan tunnistaa kahdeksan tapaa epäonnistua. Vahvat ja elinkelpoiset yhteistyökuviot tapahtuvat esittämämme kuvan ulkopuolella. Kuvasta löytyvät seuraavat kahdeksan onnetonta loppua:




  • Kun mitään tärkeää ei saada aikaan, yhteistyöhön petytään
  • Kun ratkaisu ei toimi käytännössä, yhteistyökin lamaantuu
  • Kun vaikutukset eivät tule riittävän nopeasti, yhteistyö hyytyy pettymykseen
  • Kun työkaluja ei osata käyttää eikä ratkaisua sisäistää, aletaan epäillä koko yhteistyötä
  • Kun joku toinen on löytänyt ratkaisun emmekä me sitä hoksanneet, ratkaisua on vastustettava tai ainakin sille on hymähdettävä pilkallisesti, samalla lopahtaa yhteistyö
  • Epämääräinen kohde johtaa haapuiluun: tarkoituksesta syntyy kiistaa, se lamauttaa yhteistyön. Esitetty ratkaisu hylätään, on turvallisempaa jatkaa entiseen malliin.
  • Kun yhdessäolomotiivilla ja yksinäisyyden karkotuksella alkanut yhteistyö käynnistyy ja tulokset puuttuvat, yhteistyöstäkin luovutaan vähin äänin.
  • Yhteistyö sammuu siihen, ettei sopivia työkaluja osata käyttää, puuduttavat kokoukset seuraavat toisiaan ilman että valmista tulee.


    Toivotan menestystä heuristisen tehtävän ratkaisussa: millaisen algoritmin avulla yhteistyöstä oikeasti syntyisi tulosta. Tässä esitetty kuva ei meitä auta.
  • torstai, 8. syyskuuta 2011

    Sanomattakin selvää
    Miksi vanhuksia ei hoideta hyvin? Miksi kouluissa ei tunneta oppimisen iloa? Miksi hyvinvointipalvelujen romahdus näyttää väistämättömältä?
    Toimittajamme Miksi-kysymykset jouduttivat hänen askeleensa dosentti Risakitan tykö, pieneen viihtyisään neuvottelusoppeen. Kerromme päällimmäiset pitkästä, polveilevasta keskustelusta, jollaiseen dosentti Risakita heittäytyy mielihalusta.
    - Dosentti Risakita, mitä mieltä olette esittämistäni Miksi-kysymyksistä?
    - Ne ovat hataria ja epäluotettavia yleistyksiä. Silti niillä on tärkeä merkitys. Ne paljastavat, että normaalin apeutesi lisäksi pohdit hyvinvointiyhteiskunnan kriisiä, eikö totta?
    - Te sen osasitte muotoilla, heiveröisen ajatukseni, kyllä! Täsmällisesti haluan kysyä, pitäisikö rahoituskriisissä tehdä jotakin voimavaroille, karsia tyydytettäviä tarpeita vai supistaa palveluja?
    - Muistatte varmaan, että tutustuin Tomanian tasavaltaan (ks. http://paaskyset.blogspot.com/2010/11/tomanian-instituutiot.html). Toin sieltä ryöpsähdyksen mikrouunituoreita, rapeita ideoita.
    - Niin toitte, muistan oikein hyvin. Dosentti Risakita, miksi nostatte Tomanian tasavallan jälleen esiin?
    - Siksi, että siellä käsitetään viesti: "Elämme parhaillaan parhaassa mahdollisessa maailmassa".
    - Tuota?
    - Niin, täällä meillä on vain kehikko Voimavarat, Tarpeet ja Palvelut, kun puhutaan hyvinvointiyhteiskunnan kriisistä. Tomanian tasavallassa kokonaiskuva on kompleksinen, dialoginen ja dialektinen.
    - Putosin kärryiltä.
    - Tietenkin, ja olen pahoillani, että joudun ottamaan puheeksi asian kolmella sivistyssanalla. Avaan ne, jos sopii?
    - Sopii, muuten väitteesi ei sovi ymmärrykseeni.
    - Siis aitaukseen, jossa hallitset mielestäsi asioita.
    - Siihen.
    - No, kerron ensin kompleksisesta. Voimavarojen takaa löytyy intressiryhmiä ja ihmisiä, joilla on omat tavoitteensa. Tarpeiden takaa löytyvät ihmiset, asiakkaat, potilaat. Heillä on omat huolensa ja odotuksensa. Palvelujen takaa löytyy esimiehiä ja työntekijöitä, jotka koettavat tehdä parhaansa toteuttaessaan palveluja. Nyt järjestelmä on saanut kasvot, mutta tullut samalla kompleksiseksi: ennakoitavuus on heikentynyt, ohjailtavuus ohentunut. Tomaniassa  tajutaan, että hyvinvointiyhteiskunta on kilpailevien odotusten ja intressien areena, jolla on oltava pelisäännöt. Vahvempi ei saa voittaa. Köyhempi ei saa köyhtyä lisää. Röyhkeämpi ei saa enempää kuin muut. Kompleksisuuden kanssa voi elää, jos joko - tai - ehdotuksista siirrytään keskusteluun intresseistä ja niiden yhteentoimivuudesta. Tämä keskustelu vaatii dialogisuutta.
    - Nyt ymmärrän kompleksisuuden. Onko se siis monitahoisuutta, jota ei voi hallita.
    - Kyllä asian voi noinkin kuvata. Oikeastaan löysit aika nasevan ilmaisun kompleksisuudelle. Seuraavaksi kerron dialogisuudesta.
    - Olkaa hyvä ja kertokaa, tämä alkaa vaikuttaa kiinnostavalta eikä ollenkaan ylivoimaisen vaikealta.
    - Dialogisuus tässä yhteydessä merkitsee, ettei jostakin ylhäältä päin, ulkopuolisesti määritellä ja ohjeisteta, miten Voimavarat, Tarpeet ja Palvelut -kolmio toimii vaan että elävät ihmiset ja toimivat ryhmät osallistuvat ratkaisujen valmisteluun, toteutukseen ja arviointiin.
    - Mutta silloinhan ei voi jatkua se, että euro on kaiken konsultti.
    - Ei voikaan!
    - No miten aiotte muuttaa meikäläisen hyvinvointikeskustelun ja politiikka-vaihtoehtojen puntaroimisen?
    - En mitenkään. Väitän vain, että jos pysytään kolmiossa avaamatta yhteiskunnallista tarkastelua (itse asiassa muuttamatta paradigmaa) niin että ihmiset näkyvät, mitään ei voida nykytilanteelle tehdä.
    - Olette siis pessimisti.
    - En suinkaan, sillä tarkastelen hyvinvointiyhteiskuntaa myös dialektisesti!
    - Huomaan, että puna nousee poskillenne, innostutte vallan! Pitelen kärryn reunasta, vauhti on hurjaa, pitäisi ymmärtää vielä kolmaskin käsite.
    - Dialektisuus -käsitteen avulla umpisolmun tapainen ongelmatilanne ratkeaa. Sitä ennen haluan kertoa tiiviisti, miten asiat Tomaniassa ovat.
    - Voi, kertokaa!
    - Tomanian tasavallassa kaikki saavat yksilöllistä palvelua. Ihmisiä ei laitoksissa esimerkiksi syötetä kaikkia samaan määräaikaan, minkä jälkeen hoitohenkilökunta istuisi tauolla kädet ristissä. Ei, vaan ihmiset, potilaat syövät sitten kun heille parhaiten sopii. Kaikki saavat syödä tai kaikkia syötetään se aika, mikä ruokailuun ja seurusteluun menee.
    - Tomaniassa on oltava tuplamäärä hoitajia!
    - Ei, siellä on sama henkilömitoitus kuin meillä, mutta potilaiden ja henkilökunnan viihtyvyys on korkealuokkaista. Kaikki hoito- ja hoivatoimenpiteet kyetään hoitamaan myös kustannustehokkaasti.
    - Miten tämä liittyy dialektiikkaan?
    - Siten, että ensin kannattaa riitauttaa nykyinen tapa ajatella. Viittaan kolmioon Voimavarat, Tarpeet, Palvelut. Kolmio ei ole ainoa mahdollinen ajatuskehikko. Ja kuten tiedämme, siitä ei löydy tuoreita, veret seisauttavia ratkaisuja euro-ongelmaan eikä hoidon laatuun.
    - Entä sitten?
    - Dialektiikassa - jota tässä esittelen - on seuraavaksi tärkeää miettiä, mitä tapahtuu, jos nykyisestä ajattelutavasta poistaa jotakin tai lisää jotakin. Lisään mukaan ihmiset, ryhmät ja heidän intressinsä. Saadaan aikaan kuvassa näkyvä perustilanne.

    - Kieltämättä kuva avaa silmiäni.
    - Toivottavasti. Kolmas dialektiikan vaihe on sysätä liikkeelle tapahtumasarja, jossa kuvassa näkyvät elementit kohtaavat.
    - Nyt putosin rattailta.
    - Tarkoitan yksinkertaisia, tapahtumiin johtavia kysymyksiä: Miten voimavaroista päättävät ihmiset ja tarpeisiinsa ratkaisuja hakevat ihmiset tunnistavat toistensa intressit ja onnistuvat keksimään yhteentoimivia ratkaisuja?
    - Tarkoitat siis, että dialektiikan avulla löydetään yksinkertaiset peruskysymykset, joihin ratkaisu haetaan uudelta pohjalta?
    - Sitä juuri.
    - Mikä on sitten se uusi pohja, jolta ponnistetaan?
    - Toinen, tässä tapauksessa laajempi ajattelutapa.
    - Dosentti Risakita, olette varsin yleisellä ja teoreettisella tasolla liikkuva ihminen. Entä käytännössä?
    - Eikö käytäntöä ole kysyä, miten tulosyksikön päällikkö Eeva varmistaa, että potilas Kaisa saa pitkäaikaishoidossa riittävän avun?
    - Totta kai. Tätäkö tarkoitatte. Siis että ruvetaan yksilöistämään nyt vakioituja, standardoituja palveluja.
    - En, ymmärrätte minut väärin. Tai siis kävi niin, etten osannut sittenkään kertoa teille riittävän selvin esimerkein, mitä ajattelutavan muutos merkitsee.
    - Jos minä en toimittajana ymmärrä, mitä tarkoitatte, kuinka saatte asian suoraan tai minun kauttani viestitettyä muille ihmisille, kenties päättäjille ja hyvinvointipalveluja tuottaville ammattilaisille?
    - Hyvä kysymys.