Yhteistyö on voimaa, mutta kestääkö kehitys?

Miksi tehdään yhteisiä visioita, miksi sorvataan kokoavia strategioita?
Muurahaiset eivät tee niin. Ihmiset tekevät. Muurahaiset eivät osaa puhua.
Ihmiset osaavat. Muurahaiset rakentavat suuria pesiä vaistonvaraisesti.
Ihmiset tiedostavat, harkitsevat, puhuvat siitä päästyäänkin, mutta suuria pesiä ei tule. Ainakaan sellaisia, jotka kestävät. Kehityksen.

Miksi?

Moniko sadasta yhteistyöhankkeesta johtaa tuloksiin?

Rajaan tarkastelun ulkopuolelle pihatalkoot, ojankaivuun ja muutamat muut todellista rehellistä ponnistelua vaativat yhteistyömuodot. Keskitän huomion yhteistyöhön, jolla on tarkoitus päästä merkittäviin parannuksiin ja uudistuksiin.


Mikä vauhdittaa yhteistyötä niin, että sanoista ryhdytään tekoihin?


Sadasta 40 tapausta toimii niin, että vahvat intressit ja motiivit innostavat osallistumaan. Loput 60 tapausta ovat yksinäisyyden karkottamista ja sosiaalista yhdessäoloa.


Mitä tapahtuu, kun intressit ja motiivit laukaisevat yhteistoiminnan liikkeelle?

Vahva osapuoli sanelee yhteistyön kohteen 30 tapauksessa. Kymmenessä tapauksessa saadaan aikaan vastaavasti näennäinen yksimielisyys epämääräisestä kohteesta.
Loput tarinasta voi jokainen selvittää kuvan perusteella.

Vahva osapuoli haluaa valtaa ja turvallisuutta. Siksi käytetään vanhoja hyväksi havaittuja ratkaisukeinoja 25 tapauksessa. Viidessä tapauksessa syntyy yllättäen tuore, toimiva ratkaisu.
Nyt kiinnostaa, mitä näille viidelle yhteistyötilanteelle tapahtuu.
Kolmessa tapauksessa yhteistyö lamautuu, kun turhaudutaan ratkaisuun, joka ei kuitenkaan sovellu omiin käytäntöihin. Kahdessa tapauksessa ratkaisu soveltuu käytäntöön.
Jäljellä on siis kaksi tapausta, joista voisi olla tuloksena merkittävä parannus tai uudistus.
Ensimmäisessä tapauksessa ratkaisu hylätään, koska tuloksia ei tule riittävän nopeasti, kvartaalin sisällä. Yhteistyö hyytyy pettymykseen.
Toisessa tapauksessa ei osata tehokkaan valmistelun ja päätöksenteon työkaluja. Ihmiset eivät sisäistä ratkaisua ja alkavat samalla epäillä koko yhteistyötä.

Kahdeksan tapaa päätyä umpikujaan


Voidaan tunnistaa kahdeksan tapaa epäonnistua. Vahvat ja elinkelpoiset yhteistyökuviot tapahtuvat esittämämme kuvan ulkopuolella. Kuvasta löytyvät seuraavat kahdeksan onnetonta loppua:

Kun mitään tärkeää ei saada aikaan, yhteistyöhön petytään

Kun ratkaisu ei toimi käytännössä, yhteistyökin lamaantuu

Kun vaikutukset eivät tule riittävän nopeasti, yhteistyö hyytyy pettymykseen

Kun työkaluja ei osata käyttää eikä ratkaisua sisäistää, aletaan epäillä koko yhteistyötä

Kun joku toinen on löytänyt ratkaisun emmekä me sitä hoksanneet, ratkaisua on vastustettava tai ainakin sille on hymähdettävä pilkallisesti, samalla lopahtaa yhteistyö

Epämääräinen kohde johtaa haapuiluun: tarkoituksesta syntyy kiistaa, se lamauttaa yhteistyön. Esitetty ratkaisu hylätään, on turvallisempaa jatkaa entiseen malliin.

Kun yhdessäolomotiivilla ja yksinäisyyden karkotuksella alkanut yhteistyö käynnistyy ja tulokset puuttuvat, yhteistyöstäkin luovutaan vähin äänin.

Yhteistyö sammuu siihen, ettei sopivia työkaluja osata käyttää, puuduttavat kokoukset seuraavat toisiaan ilman että valmista tulee.


Toivotan menestystä heuristisen tehtävän ratkaisussa: millaisen algoritmin avulla yhteistyöstä oikeasti syntyisi tulosta. Tässä esitetty kuva ei meitä auta.