Löydät salaisuuden etsimättä

Kestävyysliikunta - mieli - keho

Miksi tämä blogi?

Haluan kertoa, että oman mukavuusalueemme ylittävä pitkäkestoinen, maltillisesti tapahtuva liikunta on terveysvaikutusten ohella mahdollisuus löytää etsimättä salaisuus.

Jos kestävyysliikuntaa tehdään porukassa, ilo yhteydestä toiseen, kokemusten jakaminen ja samatietoisuuden löytyminen antavat energiaa. Vaelluksen tai vastaavan kestävyysliikuntatapahtuman jälkeen jaetaan perustotuus. Elämä parhaimmillaan edellyttää unta, sopivaa sapuskaa ja liikuntaa; kaiken kruunaa yhdessä jaettu matkan teko ja perille pääsemisen riemu.

Jos kestävyysliikunta tapahtuu yksin, esimerkiksi pyörävaelluksena, kokemus eroaa porukalla tehtävästä kestävyysliikuntatapahtumasta. Vaelluksen aikana ja sen jälkeen mieli on merkillisen seesteinen, kaikki kuona on ikäänkuin poltettu pois. Silleen jättämisen filosofia tuntuu omalta. Pitkäkestoinen liikunta auttaa rakentamaan keskittynyttä, ehjää suhdetta omaan itseen, erottamatonta mieli-keho -yhteyttä. Siitä kai johtuu, että kyky valita tärkeät asiat silpun joukosta muuttuu terävämmäksi kuin ennen liikuntaa, jolloin pää oli täynnä sisäistä keskustelua, mekkalaa. Narsistinen omien tuntemusten ja kehon muutosten tarkkailu ei kuulu kestävyysliikuntaan, sillä tarkkailu veisi energiaa ja johtaisi yllättävään uupumiseen.

Mitä kestävyysliikunta edellyttää?

1. Pohjakunto
Jos liikutaan yli kolme tuntia ja valtaosa yli 75 % sykkeellä maksimitehosta, pohjaksi tarvitaan ehkä noin kuuden viikon valmistautumista. Tehdään toisin sanoen kolmesta - kahdeksaan harjoitusta eri syketasoilla viikon aikana, kesto vähintään tunti. Kestävyysliikkujan normaalina viikkona voidaan pitää ohjelmaa, johon sisältyy 8 - 14 tuntia liikuntaa eri syketasoilla. Pohjakunnon varmistaminen hitaasti, pienin askelin antaa kaksi iloista tulosta. Huomaa, kuinka jaksaa paremmin kuin aikaisemmin. Huomaa, kuinka oma keho alkaa vaatia lenkille, ja mieli suostuu: selitykset huonosta ilmasta, tuulesta, sateesta, kiireestä vähenevät.
2. Ravinto
Ennen kestävyysliikuntatapahtumaa varmistetaan riittävä ravinto. Internet-sivuilta löytyy monia hyviä suosituksia, samoin alan kirjallisuudesta. Suorituksen aikana on saatu hyviä kokemuksia urheilujuomasta, jota nautitaan veden ohella. Urheilujuoma voi olla kaupasta ostettavaa valmistetta tai omatekoinen sekoitus. Kokemusta on seoksesta, jossa on maltodekstriiniä ja heraproteiinia. Suolojen saanti kannattaa myös varmistaa. Olen tehnyt pyörällä yli 150 km päivävaelluksia pakkauksilla vaativalla vuoristoreitillä niin, että ravintona on näkkileipää ja tonnikalaa, lisänä energiapatukoita.
3. Maltti
Kestävyysliikuntareitti tehdään niin, että koko ajan asteittain lisätään vauhtia. Tämä periaate varmistaa, että lopussa ei olla niin uupuneita, että joka paikkaa särkee. Viimeksi ajoin pyörällä 100 km lenkin niin, että ensimmäiset 18 km ajoin 16,6 km/t nopeudella eli mateluvauhtia. Sitten lisäsin nopeutta koko ajan niin, että loppuosa kaikkineen meni n 22 km/t. Pyörä oli tavallinen kaupunkihybridi, pakkauksia noin kymmenen kiloa.
4. Päättäväisyys
Kestävyysliikuntatapahtumaa suunniteltaessa ei tehdä ehdollisia päätöksiä päämäärästä ja reitistä. Jos niitä tehtäisiin, olisi suuri houkutus matkan varrella muuttaa suunnitelmaa. Luovutaan päämäärästä, kun tulee heikko hetki. Oikaistaan reittiä, kun paluu omalle mukavuusalueelle tuntuu houkuttavalta. Kestävyysliikunta ei siis ole retkeilyä, jossa mennään miten milloinkin huvittaa.
Päätin armeija-aikana Tapaninpäivän vapailla hiihtää viisi kertaa kympin lenkin. Mukana ei ollut mitään eväitä, juomia tai tankkauspisteitä. Aloitin kolme ensimmäistä kierrosta liian kovaa. Viimeisellä kierroksella hoipuin sauvojen varassa ison ylämäen päällä. Kasarmi tuntui kodilta, kun pääsin perille. Tapahtuman toteutus oli tyhmä, mutta ehdoton päätös 50 km hiihdosta piti linjassa väsymyksestä huolimatta. Jos tapahtumasta olisi jäänyt katkera, huono muisto, se olisi jäänyt tässä kertomatta. Päinvastoin. Opin luottamaan ns. ehdottomien päätösten teoriaan. Kokemusta on myös tapahtumista, joissa tätä ehdottomuutta ei ollut.
5. Varusteet
Kestävyysliikuntatapahtumassa on tärkeää, että koetaan lähteminen ja matkan teko turvalliseksi. Sen vuoksi mukaan varataan tarvikkeita, vaatteita ja muita varusteita sopivasti. Pyörävaelluksella on mukana pyörän korjausvälineet, joilla saa esimerkiksi ketjun kuntoon sen katkettua. Varavaatteita, vaihtovaatteita...näistä tietävät kaikki, jotka tekevät pitkiä hiihtovaelluksia.

Miten mieli-keho -yhteys toimii kestävyysliikunnassa?

Kun ollaan vaelluksella tai vastaavalla, mieli alkaa ehkäpä noin tunnin jälkeen tyhjentyä kaikesta turhasta. Kiinteä keskittyminen matkan tekoon on niin vahvaa, että radion puheohjelmien kuuntelusta ei jää tolkullisia muistikuvia. Esimerkiksi edellä mainitulla 100 km:n pyörälenkillä kuuntelin neljän tunnin ajan puheohjelmia. En muista niistä enkä tunnin välein tulleista uutislähetyksistä mitään.

Kun mieli tyhjenee ja kaikki keskittyy selviämiseen parhaillaan käsillä olevasta tilanteesta, seuraavasta, edessä olevasta ylämäestä tulee maailman tärkein asia. Prioriteettien keikahtaminen on niin suuri muutos, että vieläkin, vuorokausi lenkin jälkeen on kuin Hovilan Uuno kaikenlaisten "tärkeiden" asioiden vouhkaamisen keskellä. Mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeää? Ei mikään. Riittää, että on. Tässä. Nyt.

Pieni on kaunista, kun liikuntatapahtuma etenee. Kiinnittää huomiota nouseviin leskenlehtiin, erikoisen muotoisiin kallioihin, lintujen ääniin... Mieli asettuu niin, että kaikki ikäänkuin sulautuu pienten havaintojen kautta yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Jotkut vaeltajat pitävät kameraa mukanaan ja tallentavat upeita kuvia pienistä asioista.

Tie, pyörä ja kulkija ovat yhtä -kokemus tapahtuu lyhyelläkin pyörämatkalla, mutta erityisen voimakas tuo kokemus on silloin, kun voimia on riittävästi jäljellä ja aletaan olla viimeisellä kolmanneksella koko taipaleesta. Kokemus on hyvin hämmentävä, sillä matkalle on lähdetty arjesta, jossa minua kohti on aina ulkopuolinen maailma, toiset ihmiset kenties toiminnan ja vaikuttamisen kohteita jne. Yhteys oman tyyneyden keskipisteeseen saattaa olla mahdollinen vasta, kun erottelujen sijaan koetaan yhteys vailla rajoja.

Tämä kaikki vaivannäkö?

Tuntuuko siltä, että kuvaamani rehkiminen on turhaa? Samat kiksit, fiilikset, samatietoisuudet, kosmiset tietoisuudet saa paljon helpomminkin. Esimerkiksi asettumalla varjoon lukemaan hyvää kirjaa naukkaillen hyvää viiniä.

Olen varma, että jos kiksit ja vastaavat olisivat kaiken tarkoitus, omalta mukavuusalueelta ne löytyvät heti ja helposti. Kestävyysliikunnassa on siis oltava kyse vielä jostakin aivan muusta.

Kyllä. Muusta on lopulta kyse. Eikä se muu ole omanarvontunnon vahvistuminen, energiatason kohoaminen, onnistumisen riemu tai pitkään jatkuva mielihyvän kokemus. Näitä tapahtuu kestävyysliikunnassa, ne ovat välttämättömiä hyviä.

Mistä siis on kyse?

Sen löytää jokainen kestävyysliikunnan aloittanut. Takaan, että kaikki löytävät etsimättä.