- - Dosentti Risakita, olen odottanut intohimoista puheenvuoroanne työelämästä Tomaniassa.
- Olisi luonnollista kysyä, miksi noin vankka odotus.
- - Niin olisi.
- En kuitenkaan kysy.
- - Ette näköjään. Pääasia, että alatte kertoa työelämästä Tomaniassa.
- Alan kertoa.
Hullut puhetavat
- Tutustuin tomanialaisiin yrityksiin ja tasavallan hallinnon palvelukeskuksiin. Huomasin omituisen asian.
- -Mikähän asia oli kysymyksessä?
- Kun konsultit saivat johtoportaan uskomaan (jälleen uuteen) johtamisoppiinsa, aloitettiin muutosohjelma. Kuten "Kokonaisvaltaisen laadunvalvonnan sertifiointi osana asiakkuuksien johtamisen jalkauttamista kustannustehokkaalla tavalla".
- - En ymmärtänyt mitään.
- En minäkään. No, joka tapauksessa kävi niin, että muutosta edistävä esimieskaarti joutui johtoportaan sitouttamispuheen kohteeksi. Esimiehet koettivat pitää urhoollisesti yllä huolipuhetta: miten muutos vaikeuttaa perustehtävään keskittymistä, miten jo nyt ollaan tehty oikeita asioita jne.
- - Mutta olihan meilläkin tuollaista menoa kolme sukupolvea sitten, isoisiemme aikaan!
- Oli, mutta muistat kyllä, kuinka huomattiin, ettei sitouttamis- ja huolipuheilla saada aikaan edes kusipäitä mukuloita. Tarvittaisiin kehitysohjelmapuhetta ja sen opimme kahdentoista timantin suurena kertomuksena! Tomaniassa ei hoksattu, että sitouttaminen tulee "sitoa" verbistä, jolla tarkoitetaan pässin sitomista liekaan. Liekan pituus on sama kuin vapauden aste. Tomaniassa - kuten olen aikaisemmin kertonut - saatiin ihmiset uskomaan, että (milloin missäkin) liekassa oleminen on oma valinta, luonnollinen olotila ja osa omaa identiteettiä, subjektinoikeutta, alistumista herruutensa alle (Foucault). Tomaniassa ei myöskään tajuttu, että "jalkauttaminen" on mahdollisimman huono ilmaus sille, että jotakin pannaan toimeen, ruvetaan tosissaan ja intohimoisesti tekemään. Jalkauttaminen tarkoittaa sitä, että sotajoukko palaa rintamalta takaisin leiriinsä ja sitten jalkaudutaan eli tullaan alas ratsun selästä syömään, naimaan ja nukkumaan.
- - Olihan viiltävä analyysi, teittekö muitakin havaintoja?
Pätkätyöt paras pato syvällisille muutoksille
- Toki. Tomaniassa pätkätöiden osuus kasvoi viime vuosina aina 80 % saakka. Ne jotka pätkiä saivat, näyttivät jees-ilmettä turvatakseen pätkänsä jatkamisen. Kenelläkään pätkäilijällä ei ollut varaa olla jotakin mieltä jostakin. Mielin kielin olosta tuli lopulta - kuinka muuten - ylpeilyn aihe: "Olen ollut 15 vuotta työelämässä, kaikki duunit pätkinä", minulle kehuttiin. Kysyin, miten te sitten pääsette syvällisiin muutoksiin, miten luotte joukkuehenkeä ja opitte yhteisöinä, kun kukaan ei tiedä, jatkuuko pätkä tulevaisuudessa. Ketään ei tuntunut harmittavan koko ongelma. Ihmiset olivat sitä mieltä, että riittää kun käy tekemässä sen mitä käsketään. Elämän suuret merkitykset avautuvat kun tungetaan kärryillä ostosparatiisiin. Oletko koskaan ajatellut, miksi mantelijauhetta ei ole sijoitettu mausteiden hyllyyn?
- - En, miten niin.
- Siinä se, et ole törmännyt syvällisiin kysymyksiin, joilla tomanialaiset viihdyttävät itseään.
- - Karrikoitte ehkä.
- Karrikoin, kyllä.
- - Mitä muuta huomasitte?
Työelämä pidemmäksi, lomat lyhyemmäksi
- Tomaniassa - älkää nauramaan ruvetko nyt - aivan tosissaan syntyi rintamalinja työelämän pidentäjien ja sitä vastustavien välille. Eräs tomanialainen - työtä antavien pääomanomistajien leiristä - vaati lomien lyhentämistä. Seurauksena oli raivonsekainen rieha. Moni Tomanian kokoomuspuolueen kannattaja siirtyi perustomanialaisten leiriin. Kerta kaikkiaan ihmeellistä keskustelua.
- - Niin minustakin. Eikös siellä oltu pahoillaan, kun piti jäädä hitaalle eläkkeelle? Eikös siellä ollut neljän tunnin työpäiviä?
- Ei, eivät tienneet hitaasta eläkkeestä mitään. En edes yrittänyt kertoa, kun olivat niin täynnä omaa pyhää mieltään asioista. Neljän tunnin päivää ei voitu ajatellakaan, sillä työn joustavuutta ei ole Tomaniassa kehitetty mitenkään eikä mihinkään suuntaan.
- - Voivat kaiketi pahoin, työpahoinvoivatko pahasti?
Jaksamisvouhotus
- Kyllä, työpahoinvoivat ankarasti. Maa on täynnä jaksamiskeskuksia, voimaannuttamisautomaatteja ja hyvinvointiosaamisklustereita. Joka kerta kun joku alkoi puhua jaksamisongelmista ja jaksamiskursseista, ihmiset ryntäsivät oksentamaan ja tulivat sen jälkeen voipuneen näköisinä takaisin. Yökötti niin katsoakin, että melkein leimasin tomanialaiset ultramasokisteiksi. Kylpevät itsesäälinsekaisessa uupumusraivossa ja lisäävät tuskaansa puhumalla jaksamisesta.
- - Olihan täällä meilläkin tuota ongelmaa!
- Oli, mutta tarkoitat isoisien aikaista vanhaa maailmaa! No, eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Alan ihan uupua, kun ajattelenkin Tomaniaa ja sen työelämää.
- - Aiotteko julkaista Tomania-tutkimustanne jossakin?
- Kyllä, toimituskunta on päättänyt julkaista aineistoni The Vanity of the World aikakauskirjassa.
Katso seuraava juttu Tomanian konsulttiarmeijasta ja ulkoistetusta ajattelusta
Katso edellinen juttu Tomanian instituutioista
0 kommenttia:
Lähetä kommentti