Parannetaan maailmaa?

Myönnetään.
Olen maailmanparantaja. Epäselvää vain se, minkä maailman - monista eri vaihtoehdoista.
Tulee vastenmielinen olo, jos joku koko ajan valittaa jostakin. Tästä kirjoitin blogissani Atlaksesta.

Jos haluan olla maailmanparantaja, huokein vaihtoehto, aidan matalin kohta, metkuin temppu on aloittaa valitusvirsi jostakin.
Kalliimpi vaihtoehto on ottaa selvää, ehdottaa muutosta. Niinkuin tekee ystäväni, joka taistelee natriumglutamaatin käyttöä vastaan, vastustaa geenimanipuloituja kasviksia ja kritisoi medikalisaatiota.

Tervetuloa maailmanparantajaksi, minulle sanotaan.

- Onko pääsyvaatimuksia, kysytään.
Kyllä, vahvin vaatimus on luopua itsetärkeilystä. Opetus tulee Etelä-Amerikan intiaaneilta (Carlos Castanedan välityksellä). Toinen, sekin rankka vaatimus on lakata uskomasta että maailma parannetaan järjellä ja että liiat tunteet ovat pahasta. Maailma parannetaan myötätunnolla (elämän kunnioituksella, miten vain haluat). Jos kykenen tuntemaan sinua kohtaan myötätuntoa, voit kukoistaa, olla parhaimmillasi ja käyttää minun rinnallani maalaisjärkeä reunojaan myöten.

Mikä voisi pilata hyvän yritykseni parantaa (joku) maailma?

Itsetärkeilyn ja perusrakkauden sivuuttamisen lisäksi jatkuva toisten normittaminen, heidän motiiviensa miehittäminen, henkinen imperialismi vaikkapa fundamentaalisella uskonnolla tai tieteellisten auktoriteettien avulla.