Tervetuloa, halataanko pitkästä aikaa?
Näen Sinut. Alkaa palaveri.
(Kerron yhdestä esityslistan asiasta.)
Tiedät etukäteen, etten oikein hyvin ymmärrä Sinua. Enkä - kuten ehkä oletatkin - hyväksy samoja tavoitteita. Ja ilmiselvästi meillä on erilainen käsitys asioista.
Mitä tapahtuu?
Syntyy voimien kenttä, voimakenttä.
Miten sen tunnistat?
Vastaatpa näin tai noin, uskon että olet tosissasi, toimit vakaumuksesi mukaan ja viet asioita unelmiin, joihin uskot.
Uskonko todella, vai oletko kanto kaskessani?
Miten siis tästä eteenpäin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Uskonko todella, vai oletko kanto kaskessani?"
VastaaPoistaTeet sitten niin tai näin, kaskessa on hyvä olla tervainen kanto. Kenties se antaa tervaa, kenties se viestittää vain savulla. Viesti on kuitenkin tärkeä, kun sen 'todella' lukee.
"Meillä on erilainen käsitys asioista."
Rikkautta on, kun sitä katsoo ilman arvostelua ja tuomitsemista. Kumpikin voi saada jotain, yhteensovittamalla päästään uuteen ratkaisuun joka ei välttämättä ole kompromissi vaan jotain innovatiivista.
"Syntyy voimien kenttä, voimakenttä."
Voimaa on, erinapaisuutta tarvitaan. Liika samanlaisuus kaventaa, eristää pysähtyneisyyttä.
"Vastaatpa näin tai noin, uskon että olet tosissasi, toimit vakaumuksesi mukaan ja viet asioita unelmiin, joihin uskot."
Mikä olisikaan yhteinen unelmanne? Miten paljon siinä olisi potenttiaalia? - usko alalla kuin alalla, jossa työskentelee kaksi uskovaista omaan alaansa, antaa mahdollisuuden siirtää vaikka vuoria. Eikö? Jääryys ei ole aina vääryys.*_*