TIEN FILOSOFIASTA : VARHAISTA IHMETTELYÄ

Tuomas Akvinolaista pyydetään esitelmöimään konferenssiin, jonka aiheena oli Tien filosofia. Hän vilkaisee laajaa käsikirjoitustaan Summa Theologiae, poimii esiin luvun, jonka otsikkona on: "Voiko yhdellä ihmisellä olla useita lopullisia päämääriä?" (emt s 243). Esitelmä alkaa kiteytyä samalla lakonisuudella, samoilla järkisen päättelyn keinoilla kuin varsinainen Summakin.
Pieni poika ilmestyy oven rakoon. "Löysitkö mansikoita?" Tuomas kysyy. "Löysin monta tietä moniin mansikkapaikkoihin", poika vastaa. Poika huomaa, kuinka ymmälleen oppinut Tuomas joutuu. (Tarina on keksitty.)

Jokaisella on kokemusta tiellä kulkemisesta, oikean tien etsimisestä ja päämäärään pääsemisestä. Silti (induktiivinen päättely) lukemattomat havaintomme tiestä osana elämäämme eivät vielä todista oikeaksi sitä, että elämällä olisi suunta, askelten pohjana tie ja kiintopisteenä valitsematon tai valittu tarkoitus. Entä sitten, kun tapahtuu sellaista, joka kumoaa täysin aikaisemmat käsityksemme tiestä, jota kuvittelemme kulkevamme?

Karl Popper kieltäytyi kutsusta kokoukseen, jossa käsiteltiin induktiota. Popperin mielestä induktiota ei ole, hullua siis osallistua aihetta koskevaan kokoukseen. Jaakko Hintikan pääteesi vuoden 2006 tutkijakollokviossa oli, ettei sellaista erityista "objektiivista ilmiötä kuin syysuhde ole olemassa". Siinä kiusaa kuunalaiseen kausaaliseen maailman uskoville ja tarkoitusta selityksenä käyttäville tiensä etsijöille.
(Gylling Heta, Niiniluoto Ilkka & Vilkko Risto (toim.) 2007. Syy. Gaudeamus Helsinki, sivu 215).

Paasikivi ja Kekkonen turvasivat Suomen liikkumavaraa ja itsemääräämisoikeutta sodanjälkeisen kylmän sodan tilanteessa. YYA-sopimuksen johdantolauseen maininta "Suomen pyrkimyksestä pysytellä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella" riitti hauraaksi perusteluksi Suomen puolueettomuudelle. Presidentti Kekkonen haki puolueettomuudelle kansainvälistä tunnustusta. Jälkikäteen niinkuin tapahtumissa aina käy löydettiin ristiriitaisille tilanteille ja sattumuksille eheä, johdonmukainen ja aukoton tulkinta: Paasikiven - Kekkosen linja. Itsenäisen kansakunnan tie kylmän sodan maailmassa.

Pyysin ystäviäni ja tuttaviani miettimään omaa elämäänsä ja liittämään pohdintaan Tien käsitteen. Toivoin heidän asettavan kysymyksen tiestä. Sain hyvin erilaisia, hyvin arvokkaita vastauksia. Tässä muutamia:

- Mikä tie seuraavaksi? Kysyjä etenee työurallaan kuin suunnistaja. Yhdellä erotuksella. Kysyjä ei tarvitse maalia, päämäärää. Itse tie on jo valtakunta (Waltari, Valtakunnan salaisuus).

- Mihin tämä tie vie? Kysyjä provosoi pohtimaan elämän kulkua. Kysymyksen ymmärtää kaiketi parhaiten se, joka on valinnut opiskelupaikkansa, saanut uuden työpaikan tai lähestyy eläkkeelle siirtymistään.

- Olisinko voinut tietää? Kysyjä vahvistaa Hintikan väitteen: emme elä kausaalisessa syyn ja seurauksen maailmassa vaan riippuvuuksien verkostossa. Mitä tahansa voi tapahtua, mikään ei ole välttämätöntä, kaikki on mahdollista. Kontingenttisuuden tajusta maksaa myös hinnan: oma elämä, elämäntie ei ole vapaan tahdon, sattuman eikä välttämättömyyden linjaamaa. Yhdelle tämä tieto merkitsee vapautta, toiselle ahdistavaa tietoisuutta kaiken tarkoituksettomuudesta.

- Elämä on tie, joka ei johda mihinkään? Ihmettelevän väitteen tekijä oli pieni poika, jolle oma mieli tarjosi vastauksen shamanistisessa viisaan kiven kohtaamisessa. Myöhemmin pojasta tuli kirjailija. Kirjailijana hän kertoo toisiinsa sattumanvaraisesti ja rinnakkaisesti linkkiytyvistä tapahtumista. Tie ei ole ehkä hävinnyt alta vaan maailmasta on paljastunut loputon teiden verkosto.

- Eikö tie tarkoita merkitysten maailmaa? Tuttavani pohtii tietä omanlaisensa kristillisen käsityksen varassa. "Olla tiellä" viittaa merkityksiin. Tiellä pysyvät hullutkin uskonsa avulla, kirjoittaa tuttavani. Ilmeisesti usko - hengellisen elämän kokemuksena - ohjaa löytämään merkityksiä. Fundamentalistille kaikella on oma lukittu tarkoituksensa, mutta näin pitkälle tuttavani ei päättele. Hän jättää ihmiselle vastuun korostaessaan etsimisen ja tietoiseksi tulemisen merkitystä.

- Tien merkitys - mikä se on? Kysyjä pohtii laajasti työelämää, ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, johtajuutta ja omistajaintressin osuutta yrityksen päätöksenteossa. Kysyjälle tie on samaa tarkoittava kuin valinta: "Jokainen rakentaa oman tiensä omien valintojensa mukaiseksi. Joka hetki ollaan teiden risteyksessä, tekemässä päätöstä, mitä tietä kuljetaan. Toisen tie on pidempi kuin toisen, toisen tie on risukkoisempi ja mäkisempi kuin toisen. Jokaisen on tiensä kuljettava, jonkun rinnalla tai ilman, sekin on meidän päätettävissämme." Eikö kysyjän ajattelu nosta esiin kohtaloistaan määräävän Sankari-ihmisen, vapaan tahdon kalliopohjalla autonomisen toimijan (Nietzsche)? Siksi jää ihmettelemään, miksi kysyjä maalaa inhorealistisen kuvan työelämästä, jossa ihmisten vaikutusmahdollisuudet jäävät näennäisiksi. Hän päättää pohdiskelunsa seuraavasti: ”Edessä on siis pysyvä kestolama, josta johtajisto tulkitsee edullisimpaan tapaan itselleen sopivasti milloin on mikäkin taloussäätila. Ja kuka saa almuja nöyrtymällä tai päätyy kerettiläisenä ulkopuolelle halveksittuna ja hylättynä. Nyt köyhin kymmenys on annettu lauman raadeltavaksi. jotta huomio ei kiinnittyisi siihen, miten vailla mitään perusteita johto päättää itse palkita itseään oman tulkintansa mukaan; aina ansaittu, vaikka yritys olisi konkurssissa.”

Kirjoittajan kuvaus herättää ihmettelyn yhteiskuntavastuusta ja erilaisten teiden eettisestä perustasta. Tien filosofian avaus eettisiin ja moraalisiin perustoihin on esillä tuonnempana.

- Mitä eri teitä ihminen elämässään kulkee? Tätä tuntuu kysyvän ystäväni, joka kertoi ammatillisesta tiestä, vanhemmuuden tiestä jne.

- Mitä kaikkea ihmettelyä tie (suhteessa elämään) voi herättää? Tähän kysymykseen tuntuu vastaavan ystäväni, joka assosioi vapaasti näin: "Tie - tietön taival - polku - tienhaaroja - moottoritie - mutkasta tietä näkymättömiin - oman polun kulkija - miten valita oikea polku - päämäärätietoinen kulku - toisen tietä ei voi kulkea - jos on päämäärä, et elä nykyhetkeä vaan tulevaisuudessa - kuljenko harhaillen vai valitsenko tienhaarat tietoisesti - polulla on ollut kuoppia ja risuja, melkein kompastunut 90-luvun lamassa - kompuroiden tietä pitkin - väliin pätkä suoraa, jonka päähän näkee - seuraavan mutkan taakse ei näe - muuttuuko tie koko ajan - onko siinä mitään samaa kuin aijemmin kuljetussa matkassa - kenen tietä seuraan - minä olen tie (=esimerkki (totuus ja elämä) - tie alkaa ja päättyy, vai päättyykö - syntymä ---->>> kuolema ja tie niiden välissä - kaunis/ruma tie - poliitikot mutkittavat tietä/heittävät kiviä/risuja - saanko ihan itse valita tieni ja polkuni vai ulkopuolinenko ohjaa?"

Mikä ihmisten erilaisista kysymyksistä ja vastauksista herättää huomiotasi?

Kuten politiikassa, myös elämässä voidaan jälkikäteen osoittaa suuria peruslinjoja. Paasikiven - Kekkosen linjan lisäksi linjataan ihmisten elonpäiviä silloin, kun heille jätetään viimeisiä hyvästejä.

Popperiin ja Hintikkaan luotan: vaikka useimmilla meistä on vankka käsitys elämästä tienä, jaamme onneksi tai valitettavasti käsityksen elämästä riippuvuuksien satunnaisena verkostona. Tiet eivät pääty mihinkään.

Tuomas Akvinolainen huomaa, ettei hänen Summassa esittämänsä ajatuskulku toimi. Elämässä voi olla monia lopullisia päämääriä. Mansikkapaikkoja on lukuisia. Kaikille paikoille vie lukuisia teitä.

Se joka kulkee tiettömiä taipaleita, tekee samalla uusia teitä.

Kaikkia teitä ei tunneta.

Kaikkia päämääriä ei tiedetä.

Etkä sinäkään ole vielä sanonut viimeistä sanaasi.