En ole ainoa, jolle tulee silloin tällöin mieleen, kuinka joidenkin toisten olisi hyvä olla, elää ja toimia. Toisten puolesta tietämisen taito saadaan esikuvista. Isät ja äidit, ukit ja mummot muista puhumattakaan ovat iät ja ajat näyttäneet tietä oikeassa olemisessa.
Aion kertoa, mistä oikeassa olemisen taidossa oikeastaan on kysymys.
Aion paljastaa salaisuuden, josta vain harvat ovat perillä.
Mitä? Voiko löytyä lukija, joka ei tietäisi, mistä on kysymys?
Kyllä voi. Etsimiseen tarvitaan ärsytystä. Lukija on saatava pois kolostaan, johon hän on joko tietämättään tai muuten toheloimalla joutunut.
Ärsytetään, mutta täynnä myötätuntoa, jota lukija ei välttämättä ollenkaan ansaitse.
Toisaalta tekee mieli saada lukija ymmärtämään, mistä on lopulta kysymys. Toisaalta sitä ajattelee, miksi jaella helmiä sioille.
Jos lukija olisi vanhempi, hoksaisi kyllä. Kunhan tulette vanhemmiksi, tajuatte.
Mahtaako aika riittää? Usko (ja ymmärrys) eivät ole joka miehen. Tiukka raamatullinen hokema auttaa kyhäämään rasistiselta tuntuvan muurin hoksaavien ja sokeudessaan rämpivien välille. Osa ihmisistä jää apuni ulkopuolelle. Mihin ryhmään sinä lukijani kuulut? Paikkasi tiedätkö sen?
Jos et ole vielä masentunut, tarjoan sananlaskullista apua. Näitähän riittää: tasan eivät käy onnenlahjat. Eikä onnea ojaan saada, vaikkei se sinne kaada.
Joskus ehkä tulet ajatelleeksi, että tiedät muita paremmin, kuinka kannattaisi toimia. No, vahinko sattuu viisaallekin, tyhmällä se on toisessa kädessä.
En siis tiedä, paljastanko salaisuuden lukijalle, jonka mahdollisuus hairahtua ja riski käsittää väärin ovat musertavat.
En ihmettele vaikka lukijat tuumaavat, miksen arvaa omaa tilaani ja anna arvoa toisillekin. Sykerryttävä tieto suuren salaisuuden hallussapidosta vie kalat pohjoistuulen lailla kattilastakin. Arvauksille ja arvon antamiselle ei jää aikaa, tilaa eikä rahaa. Miksi näyttelisin nöyrää, kun tiedän että useimpien lukijoiden on syytäkin olla vaatimattomia.
Suuri salaisuus liittyy kysymykseen: Mikä on listassa mainittujen asioiden yhteinen nimittäjä:
KristinuskoVastaus liittyy sekasorron, kaaoksen, harmonian ja järjestyksen sekä isännän ja rengin käsitteisiin jollakin tavalla.
Pukupakko
EU
Kasvattaminen
Neuvostoliitto
Vaalijärjestelmä
Kokoustekniikka
Naisten alistaminen?
Tämän vihjeen varassa lukija löytää perille. Pakottomasti. Talonpoikaisella järjellä. Soljuen.
Miksi täällä on niin huono ilma?
Ennen sanottiin: Itsekehu haisee.
Kuka arvon lukijoista on ärsyyntynyt niin paljon, että heittää takaisin tai esittää arvauksen yhteisestä nimittäjästä?
Kysymystä jo pohtineet tai laiskimukset voivat vilkaista yhtä mahdollista vastausta, sitä oikeaa. Ks. blogia Mihin elämä eläjänsä altistaa?
"En minä vaan tiiä...", joskus vastaukseen ei tarvita enempää;)
VastaaPoistaLiekko tuo tarve byrokratiaan ja vallan käyttöön, joka riivaa aina.
VastaaPoistaKun on tyhmä pää, siis 6 tuumainen n iin koko ruumis kärsii. Parittelimme yli 30000 sitten Neandertalin kanssa (oliko se sodomiaa?) ja tyhmennyimme. Neandertalilla on isompi ja tyhmempi pää. Yhteisiä geenejä kait 1 % eli samanverran kuin ihmisellä ja simpansilla. 10 v tutkivat neandertalin geenistöä alle 0,5 g luujauhosta ja vertasivat nykyihmiseen. Evertson
Evertsonille: Tulipa kommentistasi mieleen, että meillähän on 150 000 vuotta sitten rakentuneen psyyken resurssit. Kompleksisen maailmamme kohtaamisessa emme siis ylitä kivikautisen lajitoverimme viisautta. Kompleksisuuteen liittyy vielä se, että hyvin suuri osa tärkeästä, valintojamme ohjaavasta tiedosta on sanojen tuolla puolen, kasaantumatonta (jokaisen itse hoksattava) ja epämääräistä. Sitä paitsi vaikuttaa siltä, että aivomme kategorisoivat jatkuvasti havaintoja niin, että lokeroitu todellisuutemme tuntuisi siedettävältä järjestykseltä.
VastaaPoistaRakentakaamme maja arvauksille, tyytykäämme epävarmuuteen ja monien minuuksiemme mahtiin ja haurauteen! Näinkö kehottaisi joku sellainen, jota jälkineandertalilainen kulttuurivaiheemme alkaisi paitsi tympiä myös huolestuttaa.
Byrokratia ja valta lienevät ilmiöinä oivia selviytymiskeinoja, kun tarkoituksena on varmistaa omien etujen säilyminen jälkirationaalisella toisten ihmisten resurssien haltuunotolla.