Yleisesti tiedossa oleva tosiseikka tuli mainituksi. Kaikkialla on sotkuja: ristiriitoja, väärinkäsityksiä ja ihmisten välistä kaunaista ja katkeraa vihanpitoa.
Kuinka sotkut onnistutaan saamaan aikaan?
Vai onko peräti niin, että sotkuiset tilanteet ovat sääntö ja kuulaat, samatietoiset yhdessä tekemisen hetket kuuluvat harvinaisiin onnenkantamoisiin?
En ota esille sitä, minkä vuoksi sotkut kiinnostavat juuri nyt. Totean vain, että olemme tempputyöllistämisen keitaalla, kun olemme luomassa sotkua, pitämässä sitä yllä tai arvostelemassa sotkun osapuolia. Puhetta piisaa, tulkintojen sekamelska nousee desibelirajat ylittäville tasoille.
Kuinkahan paljon ihmisten energiasta menee eri yhteisöissä sotkuihin? Kuinkahan runsaasti lisätyötä sotkut aiheuttavat?
Lopuksi arvausleikki. Kun ihmiset olivat pitäneet neuvottelunsa, kysyin: mikä on se täsmällinen, avoin kysymys, johon te äsken neuvottelussa etsitte ratkaisua?
Sain yhtä monta erilaista vastausta kuin oli neuvottelijoita. Mistä tässä oli kysymys?
Miten menetellä, jotta yhteisössä (työpaikalla, perheessä, harrastusporukoissa) syntyisi ankarasti työllistäviä sotkuja?
VastaaPoistaNo, kun ajatellaan tarpeeksi niin eiköhän tuo toteudu. Työpaikalla ihmiset sotkevat keskinäiset suhteensa paitsi palkkaukseen, koulutukseen, sukupuoleen ja työaikoihin liittyvien asioiden kautta. Perheessä autoriteetti-vääristymät hoitavat sotkujen synnyn, harrastusporukoissa ajankäytön mittaaminen yhteisen hyvän toteuttamisessa hierarkisoi aktiivit ja passiivit omiin klikkeihinsä. Niin, yksinkertaisesti ihminen osaa sotkea asiansa mallikkaasti *_'
Vielä Kari, kerro minulle tuon "lukijat"- käyttäjäraadin tarkoitus. En ole oikein sisäistänyt sitä. Voihan käydä lukemassa ihan ilman raatiakin. En minä ainakaan käy lukemassa arvostellakseni vaan oppiakseni erilaisia ajatusrakennelmia - ja tietenkin siihen tarvitaan myös uteliaisuutta. Tämä nyt oli kirjoituksesi vierestä, mutta yhteisöhän tuo lukijaraatikin on. Tosin suljettu sellainen, ovatko raatilaiset sitten yhteistyössä keskenään ja nostavat numerolappuja ilmaan kuin Idols-kisoissa eri juttujen rankkaamiseksi. Niin, selvitä minulle tuo asia, kaksikin paikkaa on minne voit antaa minulle selvitystä. Kiitos jo etukäteen..oletko ajatellut, että facebook on tästä "lukijaraadista" kuitenkin se avoimempi vaikka siinäkin kategorisoidaan ja fokusoidaan ne ihmiset ketkä saavat lukea "kasvojasi" ja taasen tässä saa kasvottomanakin samat edut kuin jos olisi antanut luvan kasvojensa esittelyyn. Mitä eroja sinusta on sillä, että toinen tirkistelee ja toinen katselee. Syynä voi tietenkin olla myös tietotekninen arkuus tai taitamattomuus, jos ei kuvaansa näytä. Kuva kun voi olla ihan itse valitsema - se kuitenkin viestittää jotain henkilöstä. Niin kuin minulla on tuo pahka, siihen liittyy merkityksiä joita haluan tuoda jossain vaiheessa esiin. Facebookista löydät minun oikeat kasvoni nimellä Marko Järvenpää.
VastaaPoistaMarkonki, ensimmäisessä kommentissasi listaat kelvollisia ideoita tempputyöllistämiseen. Niistä kannattaa jatkossa jalostaa konkreetit Käypä toiminta -suositukset Tempputyöllistämisen käsikirjaan.
VastaaPoistaToiseen kommenttiisi vastasin sähköpostilla.
Hienoa, pääsee ideat kansiin. Tuota, miksi yksinkertaisista asioista tehdään niin kaksin- ja jopa kolminkertaisia? Ajattelulla saadaan paljon hyvääkin tehtyä, mutta ajattelu sotketaan monesti tunteisiin. Kun tunnet jotain, sen pitäisi olla irrallinen ajattelusta. Se on se tunneäly. Silloin sotkuja ei niin paljon tulisi. Aino puhdas tunne on ilo, se ei ketään aseta kyseenalaiseksi, vaan löytää tilanteen kauneuden ja antaa asioille edes jonkinverran liikkumavaraa. Se on siis joustava tunne(-tila) ja saa elämän pienet vastoinkäymiset vaikuttamaan koomisille. Kaikki tunteet tietenkin pitää tunnistaa omassa itsessä, en ole kyynikko. Mutta tunneälyn kautta, negatiiviset tunteet alkavat silloin naurattaa koska näkee oman naiviutensa. Tulee väkisin mieleen Irwinin laulu: "Vain elämää, ei sen enempää on matka tää, koeta ymmärtää".
VastaaPoistaTunteiden kautta herätetään piilevä hirviö, joka mielessä asustaa. Tämä hirviö, siihen pitäisi keskittyä. Ensin sisäinen maailma kuntoon ja sitten vasta ulkoista muokkaamaan. Sillä muutos, yllättävää kyllä, lähtee aina sisältä päin.