Tee panssaroitu onnellisuusmuuri

Masentuneena tyhmässä maailmassa?

Uutiset ovat lähinnä kurjia tapauksia: onnettomuuksia, sotia, kaikenlaisia mokia.
Omaa vaellusta saattaa vaivata riittämättömyys, uupumus, kokemus alimittaisuudesta.
Osa lajitovereista vääntyy kokoon, kallistuu ja käpertyy, kunnes somatiikan ja psyyken medikalisaatio tai muunlaiset riippuvuussuhteet otetaan käyttöön.
Osa lajitovereista älyää tehdä onnellisuusmuurin. Ne jotka eivät älyä, voivat tämän artikkelin myötä aloittaa ikioman onnellisuusmuurinsa pystyttämisen.

Kuinka tehdään kestävä, panssaroitu onnellisuusmuuri?

Käytän apuna nimimerkki Evertsonin kuihtumattomia ideoita.
Ks. Teoriaa ja hoitoja

Demonstroin, rienaan ja runnon läpi pysyvän ratkaisun kysymykseen.

Seuraavat määräykset on tarkoitettu noudatettaviksi:

1) Vaikka et kelpaa yhtään mihinkään, älä tee siitä onnellisuutesi estettä. Onni on onnenkantamoisista kiinni. Se millainen olet, on täysin toisarvoinen asia. Evertson kertoo, miten kaikki sai alkunsa: "Monet ihmiset haukkuvat itseään, suorastaan nalkuttavat itselleen aivan vähäpätöisistäkin asioista. Heitä ei ole lapsena hyväksytty ja heille on nalkutettu. Negatiivista palautetta on tullut miljardi kertaa."
Vakaa neuvoni on, ettet yritäkään kuvitella kelpaavasi johonkin. Heti kun yrität, pääsi täyttyy toisten odotuksista ja vaatimuksista. Siltä melulta et masentumatta säästy.

2) Vaali salaista puutarhaasi. Kukaan ulkopuolinen ei näe salaista puutarhaasi, jossa kuljet aika ajoin. Siellä ovat järisyttävät onnenhetkesi, kun sait olla sylissä ja sinua silitettiin. Siellä ovat myös ajatukset, tuntemukset ja tekosi, jotka haluat aktiivisesti torjua mielestäsi häpeällisinä, syntisinä, jopa pahoina. Mitä enemmän vaalit salaista puutarhaasi, sitä suuremmaksi käsität tarpeen estää toisia näkemästä niin ylenpalttisia onnenhetkiäsi kuin oksettavaa toimintaasi. Tilaus vahvalle onnellisuusmuurille löytyy salaisesta puutarhastasi. Olet tietysti hoksannut eläväsi synkronisesti ajan suhteen. Samalla kun istut työpalaverissa, leijailet katossa tarkkailemassa ryhmää, kuljeskelet salaisessa puutarhassasi ja kelailet muistojesi aarteistoa tai mietit shakkitehtävää.

Hannu Hanhia on. Ja sikoja hopealusikka suussa. Ihmisiä, joita on pidetty niin hyvänä, että heidän salaisessa puutarhassaan suorastaan rehottaa ihania kukkia. He harventakoot, kastelkoot ja ihailkoot rauhassa. Meikäläiset tavikset kulkevat puutarhassaan kuin silmäkkeisellä suolla. Mättäällä hehkuu pieni onnellisen muiston kukkanen. Vieressä lemuaa mustansininen silmäke, omasta mokasta syntynyt.

3) Ole oikealla paikalla oikeaan aikaan oikealla tavalla. Valitse yhteiskunnallinen asemasi, työroolisi, sosiaalisten suhteiden verkostosi äläkä vain ajaudu toimimaan jollakin tavalla "koska asema vaatii" tai puhumaan tietyllä tavalla "koska näin tässä roolissa pitää puhua" tai käyttäytymään niinkuin teet "koska näiden ihmisten kanssa on toimittava ja oltava tällä tavalla". Kun olet valinnut asemasi, roolisi ja verkostosi ja pidät niistä joustavasti huolta, käytä persoonallista vaikutusvaltaasi reunojaan myöten.

Älä jätä kenellekään epäselväksi, että olet oikealla paikalla oikeaan aikaan oikealla tavalla. Älä epäile, pystyt siihen kun mietit asiaa vähän aikaa eli tiedostat autonomisen, kohtaloitasi muovaavan toimintasi rajat ja mahdollisuudet. Kun menen johonkin tilanteeseen mukaan, teen itselleni selväksi tärkeimmät kriteerit: mitä tahansa tässä tilanteessa teenkin, sen on täytettävä seuraavat ehdot...

Vaihtoehtokin löytyy: olet asemassa, johon sinut on määrätty, pysyt roolissa, jota toiset sinulta joka kerta odottavat ja tyydyt siihen verkostoon, jonka läheiset, tuttavat ja naapurit tällä kertaa muodostavat. Voit aloittaa olmin elämän. Pimeässä, hajuton, mauton, väritön, ketään loukkaamaton, uutuusarvonsa ammoin menettänyt...

4) Anna ihmisten luoda onnellisen mielikuva sinusta. Kuinka tämä on mahdollista? Aloita luomalla valtatyhjiöitä, joita ihmiset alkavat kilvan täyttää omilla intresseillään ja käsityksillään. Kysy vaikka: Mistä mahtaa johtua, että meillä on sellainen työilmapiiri kuin nyt on? Usko tai älä, huomaat, kuinka ihmiset haluavat kertoa, mikä on heidän selityksensä. Kuuntelet tarkoin ja ennen pitkää huomaat, kuinka ihmisten päät kääntyvät kunnioituksesta puoleesi ja sinulta odotetaan Lausuntoa asiasta. Ole tarkkana, milloin tämä hetki tulee vastaan. Juuri tässä lyhyessä tuokiossa on sinun mahdollisuutesi. Anna avautuvalla elekielelläsi, suoralla katseellasi ja valloittavalla hymylläsi signaali numero yksi: viihdyt mainiosti tässä työpaikassa ja viihdyt siksi, että ympärilläsi ovat juuri nämä äsken puheenvuoroja käyttäneet ihmiset. Toisille syntyy ikimuistoinen H-hetki, karismasi jälki.

Varaudu lähettämään signaali kaksi: kerro, kuinka olet itse omasta puolestasi kantanut huolta hyvästä työilmapiiristä. Älä ihmeessä todistele asiaa vaan käytä avautumisviestiä: "Viime viikolla esimerkiksi tulin hirmu iloiseksi, kun saatoin poistaa yhden väärinkäsityksen, joka meillä oli työvuoroasiassa". Ihmiset kuulevat riittävän lyhyessä ja nasevassa puheenvuorossasi aidosti läsnäolevan ihmisen turvallisen äänen.

On aika lähettää signaali kolme: Kysy ihmisiltä, mitä itse kukin voisi aivan lähitulevaisuudessa tehdä työilmapiirin suhteen (tai muussa asiassa, josta puhutte). Kuulet ensin empiviä ja sitten asteittain rohkeampi vastauksia. Et kommentoi vaan seuraat puhujaa kiinteällä katseella. Mitä tapahtuu? Sinun ei tarvitse luoda itse onnellisen mielikuvaa itsestäsi. Toiset luovat sen. Sinun tarvitsee vain näyttää mittatilauksena syntyneen mielikuvan näköiseltä. Muistathan, että ihmiset reagoivat vain ja ainoastaan siihen, miten heitä kohdellaan.

Entä mitä sitten tapahtuu? Henrik Fexeukseen on uskominen, kun hän sanoo että ihmiset haluavat olla samanlaisia ja samanlaisten kanssa tekemisissä. Niinpä ihmiset lähelläsi alkavat maistella, miltä tuntuu elää ja olla tyytyväisenä ja samalla valppaana tarttumaan asioihin. He tunnistavat onnellisuusmuurisi ja alkavat rakentaa omaansa. Joidenkin on aloitettava ensimmäisestä tiilestä, niin vihaisia, uhrin osaan suistuneita tai kaltoin kohdeltuja he ovat. Toisille riittää pieni viimeistely. Rapport, samautuminen toimii.

Arvaan että epäilet. Suomalaisessa kulttuurissa ja varsinkin työpaikoilla saa oudon maineen, jos on johonkin asiaan tyytyväinen, jos haluaa jonkun asian jatkuvan niinkuin ennenkin eikä aina hakea jostakin turuilta hyvää käytäntöä sotkemaan selviä kuvioita. Jos onnistut osaltasi luomaan onnellisuusmuurin, josta toiset saavat kimmokkeita, rikotte tavanomaisuuden lumouksen.

5. Järjestä sisäinen narsistisi pysyvästi hoitoon. Evertson kirjoittaa: "Tämä [negatiivisen minäkuvan luonut] ihmispolo on sisäistänyt tuon roskan ja rakentaa sitten toivekuvan, jolla pyrkii peittämään kaikki miinuksensa, teeskentelee reipasta, hymyilee tekohymyä, on niin hienoa niin hieno. Pyrkii siihen, jotta jotenkin jaksaisi elää, sitä koskaan saavuttamatta. Jos negatiivinen minäkuva ja toivekuva ovat isot ja asianomainen alkaa todella uskoa kuvitelmaansa ja samaistuu siihen, syntyy itsekäs narsistinen persoonallisuus, joka elää ulkoisen menestyksen ja toisten kehujen varassa."


Joku sinussa vaatii huomiota, kaipaa kehuja ja ainakin jonkinasteista silitystä. Mitä epärealistisemmat tavoitteesi ovat, sitä suurempiin pettymyksiin voit varautua. Luovu siis tavoitteista kokonaan ja myönnä, että vaikket tekisi mitään, kehuja kaipaat. Vähitellen narsistisi lakkaa vaatimasta huomiota, tyyntyy ja tyytyy, sillä tavoitteettomalle ihmiselle kaikki on erikoista, kiehtovaa, uutta ja kivakivaa. Narsistisi on hyvässä hoidossa, kun tuijottaminen pelkästään omaan napaan alkaa kyllästyttää.

6) Toimi kuin ihminen, jonka kanssa haluat olla itse tekemisissä. Ihmiset eivät koskaan opi ilman sinun apuasi tuntemaan salaista puutarhaasi tai niitä puolia sinussa, joista itsekään et ole perillä. Kun sanoin kolmevuotiaalle lapselle, ettei kukaan voi koskaan tietää, mitä hän ajattelee, ellei hän itse kerro, lapsen kasvoille levisi suuri valo. Kaikki mitä ihmiset tietävät sinusta on riippuvaista siitä, kuinka kohtelet toisia. Kohtelujen hetkellä välität toisille ihmisille tietoa: a) miten suhtaudut toiseen tällä hetkellä, b) mikä kuva sinulla on toisesta tällä hetkellä, c) mikä kuva sinulla on itsestäsi tällä hetkellä, d) mitä mieltä olet asiasta ja toiminnasta tällä hetkellä.


Millä tavalla toimivan ihmisen kanssa sinä haluaisit olla tekemisissä?
Minä haluaisin työskennellä ihmisen kanssa, joka ilmaisee myötätuntoa ja ymmärrystä minua kohtaan, jonka toiminta osoittaa, että hän arvostaa tietojani ja taitojani, joka vaikuttaa energiseltä, hyvinvoivalta ja haasteiden - voimavarojen -suhteessa onnellisen tasapainoiselta ja joka keskittyy tiukasti käsillä olevaan asiaan, rajaa sen mistä puhutaan ja raivaa tien yhdessä ajatteluun, dialogiin.

7) Palaa tyyneytesi keskipisteeseen. Vietät ehkä runsaastikin aikaa itsellesi vieraissa rooleissa, tehtävissä ja paikoissa. Kaipaat mahdollisuutta toimia ja olla itseesi viittaava. Evertson kysyy: "Kun osoitat toista ja sanot sinä tai osoita itseäsi ja sanot minä, niin mihin kohtaan osoitat?" Se mihin osoitat, on ovi tyyneytesi keskipisteeseen. Löydät tyyneytesi keskipisteestä onnellisuutesi, elinvoimaisuutesi ja elämänriemusi lähteen. Tuo lähde on ilman muuta salaisessa puutarhassasi. Evertson kirjoittaa samasta asiasta näin: "Ihmisellä on siis aavistus tuosta positiivisesta perusolemuksestaan. Eli jokainen on ok. ja "laulun arvoinen". Kun otat pikkulapsesi syliisi tai halaat pariasi, niin juuri tuossa kohtaa, johon osoitit sormellasi tunnet tunteesi. Mikä se tunne on?"

Vaikka en allekirjoita Evertsonin olemuksellisuuden teoriaa (että meillä olisi jokin olemus), olen vakuuttunut hänen kuvaamastaan prosessista. Voisiko ajatella, että olemme olemuksellisuuden sijaan ilmaantuvia prosesseja, energisiä tapahtumasarjoja kompleksisessa maailmassa, jossa jäämme itsellemme salaisuuksiksi ja jossa toiset jäävät meille suurelta osin salaisuuksiksi. Toinenkin vaihtoehto on ja sitä pidän kalseana: "Kyllä minä tiedän millainen sinä olet, selvä A-tyyppi, ja tiedän mitä tälläkin hetkellä ajattelet".

8) Matkaile monissa kerroksissa, monissa maailmoissa. Vältät kyllä - ei, joko tai -luokittelut. Löydät sekä - että, niin ja näin -tavan sanoittaa kokemuksiasi. Huomaat olevasi sitä vapautuneempi ja onnellisempi, mitä vähemmän sinulle on fundamentteja, joihin sokeasti uskot ja joiden perusteella jaat ihmisiä ja asioita vuohiin ja lampaisiin. Viimeisin fundamentti, jonka hylkäsin oli kuvitelma siitä, että elämälläni olisi jokin tarkoitus.

Jokaisella on oma maailmansa, kirjoittaa Evertson. Virke on monimielinen. Jokaisella on yksittäinen yksi maailma tai jokaisella on monta maailmaa? Uskon, että liikumme koko ajan maailmamme eri kerroksissa ja kuljemme pienistä huomaamattomista madonrei'istä toisiin maailmoihin alinomaa. Paitsi tietysti se kaveri, joka "on kerran sanonut kuinka asiat ovat ja sillä siisti".

Olet tutustunut määräyksiin. Niitä noudattamalla pääset omassa arvoevoluution prosessissasi eteenpäin. Ennenkaikkea onnistut luomaan sen maailman, jossa haluat elää ja tehdä totta siitä, mihin vakaasti uskot - ilman fundamentalismin pakkopaitaa.