Haluatko itsellesi rajoitetun kuolemattomuuden
Jos Emanuele Severinoon on uskominen, peruskauhumme koskee minuuden täydellistä katoamista, loppumista, sammumista, lahoamista.
Kauhu on aistittavissa sairaaloissa, palvelutaloissa, ylipäänsä siellä missä elämän rajallisuus voidaan tiedostaa kuulaasti ja paljaana.
Hyvä uutinen on se, että kauhun tunnetta voi lieventää monin tavoin.
Huono uutinen tulee tässä: yritykset poistaa kauhun tunne johtavat ekologisiin, inhimillisiin, poliittisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin katastrofeihin.
Miten niin? Siten niin, että kysymyksessä on yritys lunastaa rajoitettu kuolemattomuus. Aloitetaan lievistä, harmittomista yrityksistä: kirjoitan Facebookiin päivän tunnelmaa. Olen tullut itselleni ja muutamalle muulle vähän läsnäolevaksi. Kirjoitan blogin. Syntyy vaatimaton ekologinen jalanjälki, mutta kuolemattomuuteni on edistynyt ison askelen.
Mainitsemani nollatason kuolemattomuuden tavoittelut riittävät pitkälle, jos ymmärtää jäädä roikkumaan verkon sivustoille ja odottelemaan kaikenlaisia kommentteja.
Ykköstason rajoitettuun kuolemattomuuteen tähtäävät yritykset ovat Richterin asteikolla mitattuna kovempia juttuja: koetan tehdä muutoksia työpaikallani, saada nimeä siitä että organisaatiolaatikoita muutellaan tai jokin vanha käytäntö pannaan uusiksi. Kun tein itse tätä hommaa noin 15 vuotta, historiikin kirjoittaja vietti kanssani aikaa lyhyen tovin. Kaikki kuolemattomuuteen tähtäävät pyrkimykseni tiivistyivät 45 minuutiksi. Kun historiikki valmistui, luin että olin "uudistaja" ja että johtamani työpaikan työntekijät väsyivät alituiseen muuttamiseen.
Ykköstasolta löytyy myös häiriöisten ryhmä. Me kaikki, jotka harrastamme perheväkivaltaa, aiheutamme toisille turvattomuutta perjantai-illan nakkikojulla tai nälvimme työtovereita selän takana. Aste-eroja löytyy, mutta kaikkien takaa kuultaa "huomatkaa minut" kyltti suurin kirjaimin.
Kakkostason keinovalikoima on aivan muuta kuin ykköstason hiekkalaatikkoleikki ja nollatason peräkammaripuuhailu. Tehdään palvelurakenneuudistus koko valtakuntaan. Uudistetaan terveydenhuoltojärjestelmä. Muutetaan ampuma-aselakia. Poistetaan pääsykokeet korkea-asteen opinnoista. Nimi jää historiaan. Rajoitettu kuolemattomuus täyttyy. Kannattaa pitää komeat syntymäpäiväjuhlat. Silloin kuulee toistenkin suusta, miten erinomainen, aikaansaava ja tärkeä ihminen on ollut jo tähän asti.
Kolmostasoa ei ole tarkoitettu tavallisille kuolemankauhuisille. Hitler. Stalin. Pol Pot. Kim Il Sung.
Haluatko itsellesi rajoitetun kuolemattomuuden?
Jos vastaat kieltävästi, olet muuttunut suppusuusammakoksi kurjen kertoessa syövänsä leveäsuusammakoita.
Jos vastaat myöntävästi, tervetuloa ideoimaan rajoitetun kuolemattomuuden takaavia konsteja. Millä kaikilla tavoilla saisi huomiota, nimeä, mainetta, jopa kunniaa ilman että lähtee ryvettymään BB-taloon, Idols-kilpailuun, X-Factoriin tai paikalliseen karaokebaariin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mielenkiintoinen näkökulma. Kuoleman=häviämisen ahdistus on varmasti kaikilla takaraivossa varsinkin iän lisääntyessä. Korjaako sitä jokin edellä esitetty tapa ansaita kuolemattomuutta? Tuskin. Mihin luokkaan sijoitat esim. unohtumattoman kirjan kirjoittajan, hyvän valokuvan ottajan, ikimuistoisen taulun maalaajan? Varsinkin kun moni tekee tuotoksensa omasta tekemisen palostaan tai oman mielihyvän hankkimiseksi ilman kuolemattomuuden ajatusta. Vai onko se aina kuitenkin taka-ajatuksena?
VastaaPoistaOnko tuo "huomatkaa minut" häiriköinti kuolemattomuuden ajatus? Enemmän se on tämän olevaisuuden tuskaa, tämän hetken ongelman puristamaa.
Nollatason uudistaja voi olla pelkästään myös tämän päivän sujuvuuden parantaja ilman pidemmälle tähtäävää mainetta ja kunniaa.
Rajoitettuun kuolemattomuuteen taitaa olla vain yksi kunnollinen keino: suvun jatkaminen ja sitä kautta omien geenien ja myös toimintatapojen ja ajatusten siirtäminen seuraaville sukupolville. Sivilisaatio on mahdollistanut viimemainitun tapaista jatkumoa kirjoitustaidon ja taiteen keinoin ilman periyttämistäkin.
Markku, ihmettelet korjaako esittämäni keinovalikoima häviämisen ahdistusta. Kyllä, antanee tilapäisen lievityksen. Ei muuta.
VastaaPoistaKirjoitat: "Mihin luokkaan sijoitat esim. unohtumattoman kirjan kirjoittajan, hyvän valokuvan ottajan, ikimuistoisen taulun maalaajan? Varsinkin kun moni tekee tuotoksensa omasta tekemisen palostaan tai oman mielihyvän hankkimiseksi ilman kuolemattomuuden ajatusta. Vai onko se aina kuitenkin taka-ajatuksena?"
Luulen, että nuo mainiot konstit jotka mainitset ovat nollatasoa. Sitä kivakivaa, vaaratonta ja ekologista.
Huomatkaa minut - meissä salajuominkejaan viettävän narsistin viehko kysymys varmaankin houkuttuu esiin, kun jokin tärkeä pulma tulee eteen ja tajuaa vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi. Mutta mutta. Häviämisen ahdistus siinäkin on takana, muuten mikään ongelma ei herättäisi minkäänlaista intohimoa. Ilman haluja olisimme alituisessa nirvanassa. Miksemme Buddhaa uskoisi. Tässä tulikin sitten Markku Sinun ansiostasi koko jutun ydin esiin: intohimo ja intohimoinen ottaantuminen asioihin - se pitää hengissä. Niinpä kaksisuuntaisesti häiriöisenä maaninen vaiheeni on tähän saakka kestänyt liki 64 vuotta.